Me jätämme Jakobin lähteen ja Josephin haudan ja pitkitämme matkaamme länteen päin. Meidän oikealla puolellamme on nyt tuo mahtava Ebal ja vasemmalla kädellämme tuo vielä korkeampi Garizim. Juuri suoraan edessämme on Sichar, vanha Sichem, jota nyt kutsutaan Nabulus, keskellä ihaninta ja hedelmällisintä laksoa näiden korkeain vuorten välissä.
Tähän laksoon kokosi Josua koko Israelin seurakunnan, sitte kuin hän oli valloittanut luvatun maan ja "rakensi Herralle Israelin Jumalalle alttarin Ebalin vuorella". "Ja koko Israel heidän vanhempainsa, pää-miestensä ja tuomareinsa kanssa seisoivat molemmilta puolilta arkin tykönä: puoli heistä Grisimin (Garizimin) vuoren kohdalla ja toinen puoli Ebalin vuoren kohdalla". Täällä kuulutti Josua "kaikki lain sanat, siunauksen ja kirouksen, kaiken sen jälkeen kuin kirjoitettu on lakikirjassa".
Lakso on tässä niin ahdas että kansa, joka seisoi sen kummallakin vierteellä, hyvin voi kuulla lain käskyt, jotka tässä heille julistettiin.
Me ratsastimme edemmäksi tätä laksoa pitkin ja saavuimme vihdoin Sichemin kaupunkiin. Me ratsastimme sen läpitse, tullaksemme leiriimme, joka jo oli pystytettynä toisella puolella kaupunkia.
Ei juuri kukaan Europalainen pääse tämän kaupungin läpitse tulematta herjatuksi sen villiltä, kiihkoisilta väestöltä. Me saimme nähdä monta irvistelevää naamaa ja kuulla monta pistosanaa.
Kaupungissa on noin 8,000 asukasta, joista 500 ovat kristityttä, 150
Samarialaista, 50 Judalaisia ja tähteet Muhamettilaisia.
Täkäläinen muhamedilainen väestö on tunnettu hurjimmaksi suvuksi, mitä koko Palestinassa löytyy, ja se on jotakin se. He ovat melkein yhtämittaa puolittain kapinallisessa tilassa ja Turkkilaiset, maan herrat, eivät juuri mitään voi näille alamaisillensa.
Ibrahim Pashan voimallisen hallituksin aikana, jolloin hän hallitsi Syriaa isänsä Mehemed Alin nimessä, oli heidän taipuminen hänen tahtonsa mukaan, sillä hän lannisti heidän uppiniskaisuutensa suurella verilöylyllä. Mutta nykyisen heikon hallituksen aikana, ovat he palanneet takaisin entiseen vallattomuuteensa.
Kristityt raukat, samaten kuin Samarialaiset ja Judalaiset, saavat yhä kokea heidän julmuuttansa ja vainoansa, ja heitä häväistään, rääkätään, vieläpä tapetaankin toisinaan hirveällä tavalla. Muutamia vuosia takaperin ampui eräs Muhamettilainen varsin raakealla mielellä Judalaisen pojan eräässä puotissa, ilman että hän siitä sai kärsiä mitään rangaistusta. Juuri hiljakkoin hätyytti roistoväki, hallitusmiesten yllytyksestä, kristityitä. He ryöstivät kristittyin kirkon, protestanttisen kouluhuoneen ja lähetyssaarnaajain asuinpaikan sekä monta muuta kristityille kuulumaa rakennusta. He tappoivat useita ja harjoittivat monenkaltaisia julmia tekoja; ja kaikki tämä sai tapahtua, ilman että turkkilaiset hallitusmiehet ryhtyivät mihinkään toimeen, vallattomuutta hillitäksensä.
Kaupungin rakennukset ovat kivestä, kadut ahtaat ja likaiset, niinkuin muut itämaalaiset kaupungit. Ei mitään raunioita vanhoilta ajoilta löydy täällä, siellä täällä maan nähdään särjettyjä pylväitä ja suurempia hakattuja marmorin ja granitin lohkareita.