Kaupungin historia ulottuu aina 4000 vuotta takaperin, jolloin kerrotaan että Abraham tultuansa maahan "vaelsi sen maakunnan lävitse, hamaan Sichemin paikkakuntaan, Morehn lakeuteen asti"; arvattavasti oli Moreh Sichemin laakson senaikuinen nimi. "Ja siihen aikaan", kuuluu vielä, "asuivat Kananealaiset maalla".
Sittemmin mainitaan uudestaan tätä paikkaa pyhässä historiassa, kun kerrotaan kuinka patriarkka Jakob "tuli siihen kaupunkiin Sichem, joka on Kanaan maalla, sitte kuin hän oli tullut Mesopotamiasta; ja sioitti itsensä kaupungin kohdalle". Täällä osti hän, niinkuin jo on mainittu, pellontilkun, johonka hän teki majansa ja asui muutaman aikaa. Täällä harjoitettiin sitten sitä väkivaltaa Dinaa, Lean tytärtä vastaan, jonka kaupungin miehet saivat hengellänsä maksaa.
Kuinka Josephia täällä pahoin pidettiin, kuinka hän myytiin ja kuinka koko Israel maan valloituksen perästä kokoontui tänne kuulemaan lakia, on jo mainittu.
Sitten mainitaan taas Sichemiä Abi Melechin verisessä historiassa ja valtakunnan jakamisessa Rehabeamin ja Jerobeamin välillä. Tämän paikan rikkahin muisto on Wapahtajan viipyminen tässä kaupungissa, jolloin monta Samarialaista kääntyi ja uskoi Häneen hänen sanainsa tähden.
Sanoin kaupungissa tätä nykyä olevan 150 Samarialaista ja nämät ovatkin ainoat tähteet tästä lahkokunnasta. Heidän lukunsa, omituista kyllä, ei ole moneen aikaan enennyt eikä vähennyt. He pitävät vielä katkerinta vihaa Judalaisia vastaan, mutta odottavat samoin kuin jälkimmäiset Messiasta, joka on tuleva auttamaan heitä heidän hädässänsä ja on hankkiva heille valtaa ja rikkautta, armoa ja kunniaa.
Heidän jumalanpalveluksensa on hyvin Judalaisten jumalanpalveluksen kaltainen ja he viettävät useimpia Israelilaisten juhlia ja juhlallisia menoja.
Sinä päivänä, jolloin me saavuimme Sichemiin, viettivät Samarialaiset Garizimin kukkulalla Passah'nsa (Pääsiäistä). Me olimme sentähden kiiruhtaneet matkaamme, ehtiäksemme paikalle hyvään aikaan näkemään tätä juhlallisuutta. Pääsiäistä viettävät Samarialaiset samoin kuin Judalaiset jälkeen auringon laskun. Kun saavuimme leiriimme, saimme harmiksemme kuulla että juhlallisuus oli jo lopussa, vaikka aurinko tuskin vielä oli laskenut. Syynä siihen oli että seuraavana päivänä oli sapatti (lauvantai) ja heidän Pääsiäisensä täytyi siis loppua klo 6 perjantai-iltana, jolloin lepopäivä alkaa.
Toisena päivänä ratsastimme me ylös Garizimin vuorelle; vuori ei ole nimittäin niin jyrkkä, ettei sen huipulle voisi ratsastaa.
Täällä näimme Samarialaisten leirin, johon kuului useampia telttejä. He jäivät nimittäin vuorelle sapatin päiväksi.
Me kävimme ylimmäisen papin luona hänen teltissään ja puhelimme hetken aikaa hänen kanssansa tulkkimme avulla. Hän kertoi meille muun ohessa että Garizim oli korkein vuori maan päällä, vaikk'ei se nouse yli 3,600 jalan yli merenpinnan. Kun me vastasimme että vuoria voidaan mitata erinomaisen tarkasti ja että löytyy pian lukemattomia vuoria, jotka ovat korkeammat kuin Garizim, sanoi hän kyllä olevan mahdollista että vuoria voi löytyä, jotka juuresta huippuun olivat korkeammat kuin tämä pyhä muori, jolla me nyt olimme, mutta että Garizim seisoi niin korkealla ylängöllä, että sen juuri melkein kohosi yli korkeimpain kukkulain. Kun me todistukseksi väitteellemme, että löytyi korkeampia muoria kuin Garizim, osoitimme Hermonia, jonka täältä näimme kaukana taivaanrannalla ja joka vuori on peitetty lumella ja jo siitäkin syystä näyttää olevan korkeampi, vastasi hän syynä Garizimin lumettomuuteen olevan sen, että tämä vuori oli likempänä aurinkoa kuin Hermon. Tähän väitteesen emme tietäneet mitään vastata. Me käänsimme sentähden puheen toisaalle ja ylimmäinen pappi jäi luultavasti siihen luuloon, että meidän oli myöntäminen hänen olevan oikeassa, kun hän ilmoitti meille kuinka korkea Garizim oli.