Hän sanoi myöskin Garizimin sisuksista virtaaman vettä kaikkiin lähteisin maan päällä ja että sillä tavoin kaikki maailman maakunnat saavat hedelmällisyytensä ja kaikki ihmiset elatuksensa tästä vuoresta.
Täällä oli, hänen ennustuksensa jälkeen, Messias kerta ilmestyvä. Silloin on hän siunaava Samarialaisia ja tekee heidän suureksi ja voimalliseksi kansaksi.
Tässä olisi ehkä paikallaan lausua muutaman sanasen Samarialaisten synnystä ja historiasta. Kun Israelin lapset olivat viedyt pois Babelin vankeuteen, lähetettiin uudisasukkaita heidän hävitettyihin kaupunkeihinsa idänpuolella Palestinaa olevista maista. Maa oli sillä aikaa sodan kautta paljastunut ja oli muuttunut melkein erämaaksi, ja kun kansa oli viety vankeuteen, oli maa tullut autioksi ja asuttomaksi. Sentähden oli melkein koko Kanaan maa tähän aikaan joutunut petojen valtaan. Danista Bersabaan, Wälimerestä Jordaniin kuleksi leijonia, karhuja, pantteria, hyenoja, susia ja sjakaleja. Uudisasukas ei voinut niissäkään olla turvassa näiltä pedoilta. Ne hävittivät hänen karjansa ja uhkasivat hänen omaakin henkeänsä.
Maahan muuttaneet muukalaiset luulivat syynä tähän onnettomuuteen olevan sen, että Kanaan Jumala oli vihoissaan että he vielä palvelivat vanhoja jumaliaan ja kun eivät he tietäneet kuinka heidän tuli palvella Israelin Jumalaa, pyysivät he Assyrialaisia lähettämään heille Judalaisia pappeja, jotka voisivat opettaa heille Judalaisten jumalanpalvelusta. Uksi Kanaan maasta vankeuteen viedyistä papeista lähetettiin nyt heille ja hän asettui asumaan Betheliin ja opetti heitä Herran pelkoon. "He pelkäsivät Herraa ja palvelivat myös epä-jumalitansa pakanain tavan jälkeen, kusta he tulleet olivat".
Semmoinen oli Samarialaisten lahkokunnan synty. He saivat sillä tavoin osan Judalaisten raamatusta, oikeastaan Moseksen viisi kirjaa, ja omistivat koko joukon Judalaisia juhlamenoja. He nimitettiin Samarialaisiksi, koska he enimmästä päästä asuivat Samariassa.
Kun Judalaiset tulivat takaisin vankeudesta, pyysivät Samarialaiset saada auttaa heitä temppelin rakennuksessa ja sillä tavoin yhtyä heihin; mutta Judalaiset kielsivät tämän heiltä ja sanoivat itse tahtovansa rakentaa Jumalansa huoneen. Kun Judalaiset sillä tavoin hylkäsivät Samarialaiset, päättivät he rakentaa itsellensä erityisen temppelin Garizimin vuorella, jonka temppelin he saivatkin valmiiksi noin 420 vuotta ennen Kristuksen syntymää.
Sichem tuli nyt Samarialaisten pääkaupungiksi ja, Josephon luulon mukaan, myöskin turvapaikaksi Judalaisille, jotka olivat tehneet rikoksen, tahi semmoisille, jotka eivät tahtoneet noudattaa kirkkolain ankaria käskyjä.
Tähän aikaan syttyi tuo tunnettu vihollisuus Judalaisten ja
Samarialaisten välillä, joka on kestänyt aina meidän aikoihin saakka.
Näistä ajoista asti näyttämät Samarialaiset aina pysyneen näillä seuduilla. Kun he kerran hyökkäsivät Sicharissa asumain kristittyin päälle, ajettiin he joksikuksi ajaksi pois Garizimin vuorelta. Kristityt rakensivat silloin vuorelle kirkon ja kun Samarialaiset yhtenään sitä ahdistivat, ja ottaaksensa sitä maahan, antoi keisari Justinianus ympäröidä kirkon vahvalla linnoituksella, suojelluksensa sitä Samarialaisten päällekarkauksilta.
Kun ristiretkein aikana maassa marsi milloin minkäkin vihollisen sotajoukko, sai Sichar kärsiä samoja kovia kohtaloita kuin muut kaupungit; se valloitettiin ja ryöstettiin kerta toisensa perästä.