Koko tällä melskeisellä ajalla ei, minun tietääkseni, mainita sanaakaan Samarialaisista niissä kertomuksissa, jotka puhuvat Sicharista, ja vasta eräs matkustava Judalainen, Benjamin Tudelasta, mainitsee heistä jotakin, kun hän kahdennellatoista vuosisadalla kävi näillä tienoilla. Hän sanoo tavanneensa Cæreassa Wälimeren rannikolla noin 200 Samarialaista ja Nabulossa, vanhassa Sichemissä lähes 100. Muuten kuvailee hän heitä, heidän uskontoansa ja tapojansa melkein samallaisiksi, jommoisina matkustaja ne vielä tänäpäivänä näkee.
Tästä lähin ovat matkustajat tuon tuostakin kertomuksissaan vähän maininneet tätä merkillistä kansaa.
Oikein alakuloiseksi tuli mieli nähdessä tätä vähäistä vielä elävää
Samarialaisten joukkoa kokoontuneena sen vuoren huipulla, jolla heidän
esi-isänsä tavallisesti rukoilivat ja jossa he turhaan odottamat
Messiastansa.
Se paikka vuoresta, jossa me kohtasimme Samarialaisten leirin, oli jotenkin avara ala heti alapuolella vuorenhuipun.
Me jätimme nyt Samarialaiset ja kävimme ihan vuoren huipulle. Täällä löytyi avaria raunioita, jotka varmaankin olivat tuon äsken mainitun kristillisen kirkon ja sen linnoituksen jäännöksiä, ja kenties löytyi näiden raunioin seassa myöskin Samarialaisten entisen temppelin kiviä.
Wähän matkan päässä etelään päin näistä raunioista löytyy jonkinlainen tasainen paikka, jonka luonto itse on tehnyt kallioon. Tämä tasakatto, joksi sitä voisi sanoa, on epäsäännöllinen soikio muodoltaan, ja se on lähes 45 jalkaa läpimitaten.
Tämä paikka on Samarialaisten "kaikkein pyhin". Joka kerta kuin he lähestyivät sitä, riisuvat he kenkänsä ja tätä paikkaa kohden kääntyivät he aina rukoillessaan, samoin kuin Muhamedilaiset aina rukoillessaan kääntävät kasvonsa itäänpäin.
Samarialaiset luulevat että Abraham tällä kalliolla aikoi uhrata poikansa ja että Jakob makasi täällä, kun hän näki unta taivaan tikapuista, jonka tähden he kutsumat tätä paikkaa "Jumalan huoneeksi" Betheliksi.
Wähän matkan päässä länteenpäin tuosta äsken mainitusta suuresta linnanrauniosta seisoo 12 kiveä yhdessä rivissä. Samarialaiset sanovat näiden olevan ne kivet, jotka otettiin Jordanista, kun Israelin lapset tullessaan pyhälle maalle kävivät yli tämän virran.
Rauniot ovat siellä täällä hajallaan itse vuoren kukkulalla ja kun suurella vaivalla olimme nousseet raunion korkeimmalle kohdalle, joka on jonkinlainen torni, oli meillä sieltä niin suuri ja avara näköala, että se veti vertoja mille näköalalle hyvänsä niistä, kuin jo pyhässä maassa olimme nähneet.