Iltapuolella päivää jätimme Sichemin, ratsastaaksemme Samariaan. Tie, jota nyt kuljimme, kävi viljavain seutujen läpitse. Joka paikassa näimme vuorien välissä vihantavia laksoja ja lakeuksia, joita runsaat, raittiit lähteet kostuttivat. Useat kukkulat olivat myös viljeltyjä ja näyttivät runsasten istutustensa kanssa penkeren tapaisilta puutarhoilta. Tämä iltapuolipäiväinen ratsastus oli sentähden aivan suloinen ja tuntui pikemmin virvoittavalta huvitukselta kuin vaivalloiselta, rasittamalta matkalta.
Me saavuimme illan päälle Samariaan, joka on rakettu erään töyrään kukkulalle, joka nousee tuolta ympärillä olevalta lakeudelta 300 jalan korkeuteen. Samariasta voi sentähden nähdä erinomaisen avaralle. Me sivusimme itse kaupungin ja sioitimme itsemme erääsen lehtoon, jossa oli runsaasti viikunapuu-istutuksia. Täällä saatoimme katsella Saronin ihanaa lakeutta ja tuolla taaempana kimalteli Wälimeren kiiltävä selkä.
Seuraavana päivänä oli sunnuntai ja me saimme sentähden levätä päiväkauden tällä kauniilla, varjokkaalla paikalla.
Melkein koko sunnuntain puhalsi raitis merituuli suoraan Wälimereltä. Tämä tuuli kiihkeni päivän kuluessa varsinaiseksi myrskyksi, niin että pelkäsimme sen puhaltavan telttimme pois. Yksi teltti — h:ra Botcharbyn — meni todellakin nurin. Herra Botcharby makasi silloin telttisängyssään, kun hän yht'äkkiä tuli häirityksi; kaatuva telttitanko sattui häntä nenään, joka siitä rupesi pahasti verta vuotamaan.
Sekin paikka, jossa nyt olimme, oli hyvin rikas muistoista.
Tämän kaupungin alku on selvästi kerrottu raamatussa, jota sanoo: "Assan, Judan kuninkaan, ensimäisenä vuonna neljättäkymmentä oli Amri Israelin kuningas kaksitoistakymmentä ajastaikaa, ja hallitsi Thirtsaassa kuusi ajastaikaa. Hän osti Semeriltä Samarian vuoren kahdella hopiacentnerillä, ja rakensi vuorelle, ja kutsui kaupungin, jonka hän rakensi, Semerin vuoren herran nimellä Samariaksi".
Samaria kilpaili nyt vanhan Sichemin kanssa pääkaupungin arvosta Israelin valtakunnassa, joka silloin jo oli eroitettu Judan valtakunnasta.
Amrin kuoleman jälkeen nai Ahab, hänen poikansa ja jälkeläisensä, tuon pahamaineisen Jesebelin, Sidonin kuninkaan Eth'in tyttären.
Jesebel houkutteli puolisonsa palvelemaan Baalia ja asettamaan tälle epäjumalalle alttarin Baalin huoneessa, jonka Kuningas sille rakensi Samariassa. Arvellaan tämän Baalin temppelin seisoneen sen töyrään kukkulalla, jolle Samaria oli rakettu.
Ahabin aikana piiritti Samariaa Benhadad, Syrian kuningas, joka oli tullut maastaan äärettömän suuren sotalauman kanssa. Pieni joukko Israelilaisia löi heidät Herran avulla ja Samaria tuli tällä erällä pelastetuksi.