Syrian kuningas hyökkäsi toisen kerran Israelin maahan. Propheta Elisa ilmoitti silloin vihollisen hankkeet Israelin kuninkaalle, niin että hän voi valmistaida puolustukseen. Kun Syrian kuningas vihdoin sai tästä tiedon, lähetti hän osan sotajoukkoansa Dothaniin, jossa Elisa asui, ottamaan hänen kiinni. He saapuivat kaupunkiin yöllä ja piirittivät hänen. Kun jumalan miehen palvelia varhain aamulla nousi, mennäksensä ulos: katso, suuri sotajoukko piiritti kaupunkia hevoisten ja vaunuin kanssa. Palvelia sanoi silloin Elisalle: voi, minun herrani! mitä me nyt teemme? Propheta vastasi: älä pelkää, sillä niitä on enämpi kuin meidän kanssamme ovat, kuin niitä, jotka heidän kanssansa ovat. Ja kuin Elisa samassa rukoili, että Herra avaisi hänen palveliansa silmät, niin katso, vuori oli täynnä tulisia hevosia ja vaunuja Elisan ympärillä. Elisa ei ollut niin yksinään kuin hänen pelästynyt palveliansa luuli. Ylimmäisen voima oli hänen puolellansa ja hän voi Paavalin kanssa sanoa: jos Jumala meitä puolustaa, ken voi meitä vastaan seisoa. Wäkevä Herran nimessä kävi hän yksin koko tuota vihollisten joukkoa vastaan, jonka Jumala löi sokeudella, niin että Elisa vei heidän keskelle heidän vihollisiansa. Kun Israelin kuningas näki että viholliset olivat hänen vallassansa, kysyi hän Elisalta, löisikö hän heitä. Elisa vastasi: älä lyö! Pitääkö sinun lyömän niitä, kuin sinä vangiksi saat miekallas ja joutsellas? Anna heille leipää ja vettä, että he söisivät ja joisivat, ja anna heidän mennä heidän herransa tykö. Ja niin tuli loppu sodasta sillä kertaa.

Sitten tapahtui, että Benhadad, Syrian kuningas uudestaan kokosi sotajoukkonsa ja meni piirittämään Samariaa. Tämän piirityksen aikana tuli kauhea nälänhätä kaupunkiin. Wihollisen sotajoukko saarsi kaupunkia joka taholta niin visusti, ettei yksikään päässyt ulos.

Hätä nousi yhä korkeammalle kaupungissa, niin että vihdoin aasinpäästä maksettiin kahdeksankymmentä hopiapenninkiä; nälkä sai tästä syystä niin hirveän vallan, että vaimot rupesivat teurastamaan ja syömään omia lapsiansa. Kun kuningas sai tämän kuulla päätti hän tappaa Elisan, ikäänkuin olisi hän syypää tähän kauhistavaan kurjuuteen, vaikka tämä vaan oli Herran Rangaistus Ahabin ilkeän epäjumaluuden tähden. Kun kuoleman sanoma tuotiin Elisalle, vastasi propheta: kuulkaat Herran sanaa: huomenna tähän aikaan maksaa yksi vakkainen pieniä jauhoja siklin, ja kaksi vakkaista ohria siklin Samarian portissa. Kun yksi kuninkaan päämiehistä sanoi: jos Herra tekis vielä akkunat taivaasen, kuinka se tapahtuis? vastasi Elisa: katso, sinun silmilläs pitää sinun sen näkemän, mutta ei sinun pidä siitä syömän.

Neljä pitalista miestä päättivät seuraavana päivänä mennä vihollisten leiriin rukoilemaan ruokaa, sillä he pitivät parempana ennen kuolla vihollisten miekkaan kuin odottaa kaupungissa tuskallista nälkään nääntymistä. Kun he tulivat Syrialaisten leiriin, katso, ei siellä ollut ketään; sillä Herra oli antanut Syrialaisten sota joukon kuulla vaunuin, hevosten ja suuren sotaväen äänen, niin että he pelkäsivät ja pakenivat, jättäen leirinsä ja kaikki mitä heillä oli. Nuo pitaliset miehet ilmoittivat tämän kaupungissa. Kun kaupunkilaiset visseytyivät, että tosiaankin niin oli laita, menivät he kaikki ulos kaupungista ja paljastivat Syrialaisten leirin ja niin maksoi vakkanen pieniä jauhoja siklin ja kaksi tunkkaista ohria siklin Herran sanan jälkeen. Kuningas lähetti sen päämiehen, joka edellisenä päivänä oli puhunut Elisan kanssa, kaupungin portille, ja kansa, joka nälkänsä innossa riensi ulos leiriin, tallasi hänen siinä, niin että hän kuoli, niinkuin Jumalan mies sanonut oli.

Samariassa saarnasi Philippus Kristuksen evankeliumia ja perusti siellä seurakunnan. Kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, saivat kuulla että Samarialaiset olivat vastaanottaneet Jumalan sanan, lähettivät he heille Pietarin ja Johanneksen. Silloin pyysi Simon, joka ennen oli kaupungissa harjoittanut noituutta, opetuslapsilta saada rahalla ostaa Pyhän Hengen lahjaa. Tästä lähin ei paljon tiedetä Samariasta.

Nykyisessä kaupungissa on noin 60 taloa ja 400 asukasta. Merkillisin rakennus on niin kutsuttu Pyhän Johanneksen kirkko, joka nyt on muutettu muhamedilaiseksi moskeijaksi. Tämä kirkko sanotaan olevan rakettu Johannes Kastajan haudalle, joka on pieni kallioon hakattu kammio. Taru tietää kertoa että tämä kolo myöskin oli hänen vankihuoneensa ja sama paikka, jossa hänen kaulansa leikattiin; kuitenkin sanoo Josephus varmasti että Johannes teloitettiin Macheron luostarissa, joka oli idän puolella Kuollutta merta.

Tuo vanha kaupunki oli luultavasti töyrään kukkulalla, jossa raunioita vielä on jälillä. Nykyinen Samaria eli Sebrestieh on rakettu vuoren itäiselle rinteelle, vahan matkan päähän huipusta, joka nyt on viljelty ja hedelmällinen ylänkö. Tämän vuoren sivutkin ovat penkereen tapaisesti viljellyt.

Itse kaupungissa ei löydy mitään raunioita, mutta sen yläpuolella, tuolla äsken mainitulla ylängöllä, joka on jotenkin laaja, löytyy melkoisia muinaisjäännöksiä. Suurin osa näitä muinaismuistoja — näitä pylväitä ja hakattuja kiviä — on korjattu pois tuosta hedelmällisestä maasta, jolla ne ovat seisoneet. Ne ovat joko kootut läjiin, tahi käytetyt pengerten rakentamiseen, eli heitetyt alempana oleviin laksoihin.

Itse vuoren huipulla on kuitenkin vielä noin 15 pylvästä jälellä. Wähän matkan päässä tästä, vuoren lounaisella vietteellä, nähdään toinen hirmuisen suuri ylänkö ja siellä löytyy vielä suuremmoisia pylväsrivejä ja hajanaisia raunioryhmiä, jotka ottavat 1000 jalkaa pitkän tilan. Nämä rauniot todistavat kuinka mahtavia Samarian temppelit ja palatsit kerran ovat olleet. Tuo voimakas kaupunki on nyt kadonnut ja nuo särkyneet pylväät seisovat siellä yksinänsä, osottaen kaupungin entistä asemaa, ja kaupungin rakennusten jäännökset ovat muuttuneet penkeriä kannattaviksi kiviaidoiksi, tahi viruvat hajallaan noissa läheisissä laksoissa. Eräs matkustaja lausuu tästä: kun seisoimme tällä töyräällä ja katselimme näitä hylätyttä pylväitä, jotka nousivat viinamäistä ja viljavainioista, ja noita hakatuista kivistä tehtyjä muureja pengerten ympärillä ja noita suuria soraläjiä, joita oli siellä täällä öljypuiden keskellä noissa ympärillä olevissa laksoissa, juohtui meille mieleen Michan oikea, mutta kauhistava ennustus: "minä teen Samarian kiviraunioksi kedolla, joka pannaan viinamäen ympäri, ja vieritän hänen kivensä laksoon ja särjen perustukseen asti maahan".

Maanantaina Toukokuun 7 päivänä jätimme nyt Samarian ja ohjasimme kulkumme suorastaan Cæsareaan, tuohon kerran väkevään merikaupunkiin, jonka Herodes rakennutti Wälimeren rannalle ja vihki Palestinan pääkaupungiksi.