Keskellä tätä rakennusta on kirkko, jonka alla näytetään sitä luolaa, jonne Elias kätki itsensä, Jesebelin vainoomista välttääksensä.
Jo varhain kokoontui tänne koko joukko erakolla, jotka sitten yhdistyivät, seuraten missejä sääntöjä, ja muuttuivat sillä tavoin munkeiksi.
Kun Napoleon piiritti S:t Jean d'Acre'ta, käytettiin luostaria sairashuoneena haavoitettuja Franskalaisia varten, ja kun hän vetäytyi takaisin, ryöstivät Turkkilaiset luostarin ja hävittivät sen milt'ei kokonaan.
Wuonna 1826 hankki eräs munkki, Jean Baltista, itsellensä luvan Turkin hallitukselta, saada uudestaan rakentaa luostarin, ja 14 vuoden perästä seisoi se valmisna vuorella kaikessa komeudessaan ja oli maksanut lähes puolen miljonaa riksiä.
Paikan mainio muisto on se suuri ihmetyö, jonka Herra täällä palveliansa Eliaan kautta teki. Hänen pyynnöstänsä oli Herra sulkenut taivaan, niin ettei satanut moneen vuoteen eikä myöskään langennut kastetta. Tästä syystä tuli suuri nälänhätä maahan, kunnes vihdoin aika tuli, että Herra tahtoi lakkauttaa rangaistuksensa. Hän sanoi silloin Eliaalle: mene ja osota itses Ahabille, että minä annan sataa maan päälle.
Elias meni ja astui Ahabin eteen, joka vihoissaan kysyi prophetalta: etkö sinä ole se, joka Israelin villitset? Tähän vastasi tuo peloton Jumalan mies: "En minä Villitse Israelia, vaan sinä ja sinun isäs huone, että te olette hyljänneet Herran käskyt, ja sinä vaellat Baalin jälkeen. Lähetä siis", lisäsi hän, "nyt kokoomaan minun tyköni koko Israel Karmelin vuorelle, ja neljä sataa ja viisikymmentä Baalin prophetaa ja neljä sataa metsistöin prophetaa, jotka syövät Jesebelin pöydältä".
Olisi voinut luulla, että Ahab, vastaukseksi tähän uskaliaasen puheesen, olisi antanut tappaa tuon rohkean saarnaajan. Mutta Eliaan Jumala, johon hän turvasi, oli hänen kilpensä. Ahabin oli tällä kertaa häntä totteleminen. Hän lähetti kaikkein Israelin lasten tykö, ja kokosi prophetat Karmelin vuorelle.
Täällä astui Elias kansan eteen ja sanoi: "kuinka kauvan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, niin vaeltakaat hänen jälkeensä, mutta jos Baal, niin vaeltakaat hänen jälkeensä".
Kun ei kansa mitään hänen kysymykseensä vastannut, pitkitti hän: "Minä olen ainoasti jäänyt Herran prophetaista; mutta Baalin prophetaita on neljä sataa ja viisikymmentä miestä: Niin antakaat nyt meille kaksi kalpea, ja antakaat heidän valita toinen kalpei ja hakata kappaleiksi, ja pankaan puitten päälle, mutta älkään siihen panko tulta; ja minä otan sen toisen kalpein ja panen myös puitten päälle, ja en pane siihen tulta. Ja huutakaat te teidän jumalainne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä. Kumpi Jumala vastaa tulen kautta, hän olkoon Jumala".
Arvattavasti eivät Baalin papit mielellänsä tähän kilpailuun suostuneet tuon pelätyn Jehovan prophetan kanssa, mutta ei heillä tässä ollut muuta neuvoa; sillä ei Elias kysynyt heiltä vaan kansalta, joka ikäänkuin yhdestä suusta vastasi Eliaan esitykseen: "Se on oikein".