Noiden vääräin prophetain oli siis koettaminen onneansa, sillä, jos he olisivat kieltäneet ottamastansa osaa uhraukseen, he silloin julkisesti olisivat tunnustaneet koko kokoontuneen mäkijoukon edessä, etteivät he itse luottaneet jumalaansa. Kun siis Elias sanoi heille: "valitkaat teillenne yksi kalpei, ja tehkäät te ensin, sillä teitä on monta, ja huutakaat teidän Jumalainne nimeä", niin ottivat he kalpein, jonka hän heille antoi, ja valmistivat ja huusivat Baalin nimeä aamusta puolipäivään asti, sanoen: "Baal kuule meitä". Mutta ei siinä ollut ääntä eli vastausta.
Ikäänkuin pilkaten heidän jumalaansa, sanoi Elias heille: "huutakaat vahvasti; sillä hän on jumala, hän asettelee jotakin, eli on jotakin toimittamista, eli on matkalla, eli jos hän makaa, että hän heräis". Epätoivossaan huusivat he vahvasti ja viileskelivät itseänsä veitsillä ja naskaleilla heidän tavallansa, niin että he verta tiukkuivat. He pitkittivät sitä iltapuoliin siihen asti, että ruokauhri uhrattaman piti, mutta ei ollut siinä ääntä, ei vastaajaa, elikkä joka vaaria otti.
Silloin sanoi Elias kaikelle kansalle: "tulkaat minun tyköni". Ja koska kaikki kansa tuli hänen tykönsä, paransi hän Herran alttarin, joka kukistunut oli, ja otti kaksitoistakymmentä kiveä Jakobin lasten luvun jälkeen ja rakensi näistä kivistä alttarin Herran nimeen, ja teki kuopan ympäri alttarin, valmisti sitten ja hakkasi kalpein palasiksi ja pani sen puitten päälle. Hän antoi sitten tuoda neljä saavillista vettä ja kaataa ne polttouhrin ja puitten päälle ja teki tämän kolme kertaa, niin että vesi juoksi ympäri alttarin ja kuoppakin täyttyi vedestä.
Kun kaikki näin oli valmistettu, korotti Elias äänensä ja sanoi: "Herra, Abrahamin, Isaakin ja Jakobin Jumala! ilmoita tänäpänä, että sinä olet Israelin Jumala ja minä sinun palvelias, ja että minä kaikki nämät sinun sanas jälkeen tehnyt olen. Kuule minua, Herra, kuule minua, että tämä kansa tietäis sinun olevan Herran Jumalan; ettäs kääntäisit heidän sydämensä takaisin". Niin lankesi Herran tuli ja poltti polttouhrin, puut, kivet ja mullan, ja nuoli veden kuopasta.
Kun kaikki kansa näki tämän, lankesivat he kasvoillensa ja sanoivat: "Herra on Jumala, Herra on Jumala". Mutta Elias sanoi heille: "ottakaat Baalin prophetat kiinni, ettei yksikään heistä Pääsisi", ja he ottivat heidän kiinni ja Elias vei heidän Kisonin ojan tykö ja tappoi heidän siellä.
Sillä tavoin kukisti Elias, Jumalan propheta, tuon väärän epäjumalan ja asetti Israeliin Jehovan palveluksen.
Hän menee vielä toisella ihmetyöllä näyttämään että elävä Jumala on Herra, kun hän astuu Ahabin eteen, joka, mitä hän liekin itsessään ajatellut, tämän kaiken tapahtuessa ei kuitenkaan uskaltanut vastustella Eliasta, sillä kaikki kansa, hänen ihmeestänsä hämmästyneenä, piti hänen puoltansa.
Elias sanoo Ahabille: "mene ylös, syö ja juo; sillä suuren sateen hyminä kuuluu".
Kun Ahab meni syömään ja juomaan, meni Elias Karmelin kukkulalle, ja lankesi maahan, ja kumarsi itsensä kasvoillensa, ja pani päänsä polveinsa välille; ja sanoi palveliallensa: "mene nyt ylös ja katso meren puoleen". Hän meni ylös, katsoi ja sanoi: "ei siellä ole mitään". Elias vastasi: "mene vielä sinne seitsemän kertaa". Ja seitsemännellä kerralla sanoi palvelia: "katso, sieltä nousee vähä pilvi merestä, niinkuin miehen kämmen". Elias sanoi silloin hänelle: "mene ja sano Ahabille: valjasta ja mene, ettei sade sinua käsittäisi". Ja sillä välillä tuli taivas pilvistä mustaksi ja tuulesta, ja tuli sangen suuri sade.
Niin osoitti Elias tälläkin ihmeellä että se Herra, jota hän palveli, oli Jumala.