Heti näiden tapausten jälkeen täytyi Karmelin väkevän prophetan, joka siellä ikäänkuin käski Jumalan tulta ja taivaan pilviä, paeta pelastaaksensa henkeänsä ja välttääksensä kuningatar Jesebelin vihaa, kun hän lähetti sanansaattajat sanomaan Eliaalle: "jumalat minun niin ja niin tehköön, jollen minä huomenna tällä aikaa tee sinun sielulles niinkuin yhdelle näitten (Baalin prophetain) sielulle".
Elias pakeni silloin etelän puolella Kanaan maata olevaan erämaahan ja tuli Jumalan vuorelle Horebille, jossa hän puhui Jumalan kanssa, niinkuin jo mainitsin Sinailla käydessämme.
Paikka, jossa nämät suuret ihmetyöt tapahtuivat, on varmaankin Karmelin vuoren harjan itäinen kamara, kuuden tai seitsemän tiiman matkan päässä luostarista. Paikan nykyinen nimi on el-Muhrakah (uhri), joka nimi luultavasti on saanut alkunsa Eliaan polttouhrista, jonka Herran tuli ihmeellisellä tavalla kulutti.
Koska olisi kulunut puolentoista vuorokautta, jos olisimme matkanneet tälle paikalle, emme tahtoneet tuhlata niin paljon aikaa tämmöiselle sivuretkelle, vaan tyydyimme siihen, että kumminkin olimme nousseet vuoren meren-puoliselle harjalle, ja matkalla Kanaan ja Nazarethiin saimme myös nähdä vuoren itäisen selänteen.
Wielä toisen kohtauksen kertoo raamattu täällä tapahtuneeksi. Karmelin vuorella asui nimittäin propheta Elisa, kun Sunemin vaimo, jonka huoneessa jumalan mies kerran oli asunut, tuli häntä etsimään ilmoittaaksensa hänelle, että hänen poikansa oli kuollut, ja pyytääksensä häntä herättämään hänen poikaansa kuolleista. Waimo meni prophetan tykö vuorelle, lankesi maahan hänen eteensä ja tarttui hänen jalkoihinsa ja rukoili apua. Elisa lähetti silloin palveliansa Gehasin vaimon huoneesen, että hän laskisi Elisan sauvan pojan kasvoille. Mutta pojan äiti sanoi prophetalle: "niin totta kuin Herra elää ja sinun sielus elää, en minä päästä sinua". Elisa nousi, seurasi vaimoa ja herätti hänen poikansa.
Me jätimme luostarin Myöhäseen illalla ja ratsastimme alas vuorelta polkua pitkin, joka oli melkein kiviporrasten kaltainen, ja saavuimme vähässä ajassa Haifa'n kaupunkiin, jossa leirimme jo oli valmisna.
Haifa siaitsee juuri Karmelin juurella meren rannalla. Kaupunki ei ole mikään merkillinen paikka. Siinä on 2000 asukasta.
Seuraavana päivänä ratsastimme tuon suuren S:t Jean d'Acre'n (Ptolemais) lahden ympäri. Me kävimme matkallamme yli Kisonin ojan, jonka rannalla Elias surmasi Baalin papit. Se on hyvin syvä, niin että täytyy kahlata kappaleen matkaa ulos merelle virran suun ympäri.
Me ratsastimme kauvan aikaa tuota hietaista merenrantaa ympäri lahden ja kävimme vielä yli toisenkin virran, Namon, joka maantieteessä on tunnettu nimellä Belus. Täällä, niin kertoo Plinius, keksivät Phoinikilaiset sattumalta lasin. Neljänneksen tiimaa vielä ratsastettuamme, saavuimme S:t Jean d'Acre'hen ja ratsastimme sen aimollisen portin kautta kaupunkiin sisään.
Kaupungin arabialainen nimi on Akka. Wanhassa Testamentissä mainitaan sitä Accon nimellä, kun kerrotaan että Asser ei ajanut Accon asujamia pois, vaan asui heidän seassansa.