Tuo Phoinikilainen Acco sai sitten nimen Ptolemais, luultavasti jonkun Ptolemeus-nimisen Egyptin kuninkaan jälkeen, sillä Aleksander Suuren valtakunnan jaon jälkeen hallitsivat Egyptin Ptolemeit osaa Syriastakin.
Paavali kävi Ptolemaissa, kun hän matkusti Jerusalemiin, ja tästä retkestä sanoo hän: "mutta me päätimme meidän purjehdusretkemme, tulimme Tyrosta Ptolemaidaan, tervehdimme veljiä ja olimme päivän heidän tykönänsä".
Ristiretkein aikana piiritettiin Akkaa useat erät ja se tuli monasti valloitetuksi, jolloin aina täällä vertä vuosi virtana.
Paikka oli ristiretkeiliäin vahvimpia linnoituksia. Kun olivat menettäneet Jerusalemin ynnä koko maan, pysyi Ptolemais vielä heidän hullussansa, ja täällä puolustivat he itsiänsä niin kauvan kuin mahdollista Turkkilaisia vastaan, kunnes vihdoin sultani Khalib ibn Kaluvan verisellä rynnäköllä valloitti kaupungin 1291.
60,000 kristittyä silloin joko tapettiin, tai myytiin orjiksi.
Niin päättyivät ristiretket, sittekuin Europan kristityt kansat kaksi vuosisataa olivat ponnistelleet voimiansa valloittaaksensa pyhää maata verivihollisiltansa Muhamedilaisilta, ja sitte kuin enemmän kuin kuusi miljonaa ihmistä oli menettänyt henkensä näissä yrityksissä. Tämä jättiläistaistelu oli nyt loppunut — puolikuu oli voittanut — kolkko ja haikea hiljaisuus vallitsi taas niillä rannoilla, jotka niin kauvan olivat kajahdelleet mailman suuren sodan pauhinasta.
500 vuotta sai nyt kuluneeksi, jolla aikaa Akkam kohtalot ovat peitetyt pimeyteen.
Kahdeksannentoista vuosisadan loppupuolella sai se taas surullisen maineen hallitsiansa julmuuden tähden. Tämän hirviön nimi oli el-Jezzar. Monien vaihetten ja seikkain perästä pääsi hän vihdoin Akkan pashaksi ja koko hänen elämänsä oli sitten yhtämittainen jakso rikoksia ja julmia tekoja. Hän myi usein saman piirikunnan hallituksen useammille hakijoille yhtä haavaa; toisinaan veljeksille, välistäpä isälle ja pojallekin; ja sitten yllytti hän heitä salaisesti surmaamaan toinen toistansa.
Usein tapahtui, kun hän oli haremissaan lemmityistensä kanssa, että hän sieppasi jotakuta heistä korvasta kiinni, ikäänkuin pilan vuoksi, ja keikkasi samassa korvan pois väkipuukollaan.
Eräs Judalainen, joka oli hänen pankkiirinsa, oli tunnettu erinomaisen kauniiksi. Muutamana päivänä tervehtää Jezzar häntä ja ylistää hänen kauneuttansa, mutta samassa kutsuu hän palveliansa paikalle ja käskee puhkaista Judalaiselta silmän pois päästä. Jonkun ajan kuluttua huomasi Jezzar, että pankkiiri osasi niin kääriä turbaninsa, että hän melkein sai peittoon tuon puhkaistun silmän, ja hän antoi nyt ilman arvelematta leikata häneltä nenän. Ja vihdoin leikkautti hän häneltä päänkin. Tämän Judalaisen perhe elää vielä Damaskussa ja on rikkaampia pankkiirihuoneita siellä.