Jezzar antoi kerran polttaa hirmuisen suuressa uunissa erään muukalaisen elävältä, jonka hän yhtenä päivänä tapasi istumasta ulkopuolella kaupungin porttia ja joka ei noussut seisoalle hänen tullessansa, ja samassa uunissa poltatti hän myös kaikki orjat, jotka tällä hänen kävelyllänsä seurasivat häntä, sentähden että hän luuli yhden heistä matkivan häntä.
Muutamana päivänä tappoi hän omalla kädellään suurimman osan seraljissaan olevista naisista, ja kun hän itse vihdoin väsyi teurastamiseen, kutsutti hän saapuville kolme hurjaa soturiansa, jotka tappoivat nuo jälillä olevat, niin että vähintänsäkin 15 kaunista nuorta tyttöä sillä tavoin julmimmalla tavalla raadeltiin. Hän pani tämän tekonsa toimeen eräässä kauniissa puutarhassaan ja syynä oli että hän epäili heitä kaikkia uskottomuudesta.
Eräällä toisella verisellä tavalla tuli Akka vähän ajan kuluttua toistamiseen kuuluisaksi, kun Napoleonin laivasto 1799 laski maalle sen rannalla. S:t Jean d'Acre'n vahva varustusvärkki kesti kuitenkin piirityksen ja löi takaisin 8 väkirynnäkköä ja Napoleonin oli veteraneinsa kanssa jättäminen kaupungin tyhjin toimin.
Ei kauvoja kumminkaan kulunut, niin valloittivat Egyptiläiset, tuon voimallisen Ibrahim Pashan johdossa, tämän vahvasti varustetun kaupungin.
Kun tämä urhokas ruhtinas sitten levitti valloituksiaan yhä edemmäksi, niin että Europalainenkin Turkinmaa oli vaarassa, kävivät Englanti, Itävältä ja Wenäjä keskenänsä liittoon häntä vastaan. Englantilainen laivasto, amirali Staffordin ja Commodore Charles Napierin komennon alla, purjehti silloin Akkaan ja ampui maahan kaupungin varustukset hyvin lyhyellä, mutta ankaralla pommittamisella. Akkan ynnä koko Palestiinan jätti nyt voittaja tuolle kurjalle Turkin hallitukselle, maakunnalle itse vahingoksi.
Warustusvärkit, jotka sodasta ovat kärsineet niin paljon että ne näyttävät suurelta raunioryhmältä, ovat jääneet sillensä lahistumaan eikä Turkin hallitus näy ottavan niitä korjataksensa.
Kaupungissa on lähes 5,000 asukasta, eikä sillä ole mitään erittäin merkillistä näytettävänä, jonka tähden emme viipyneetkään täällä kauvoja aikoja, vaan pitkitimme matkaamme, katseltuamme varustusvärkit.
Ilma ei ollut tänä aamuna niin kaunis, kuin meillä tavallisesti oli ollut. Taivas oli pilvessä ja tuontuostakin tuli sadekuuroja.
Kun olimme jättäneet S:t Jean d'Acre'n, ratsastimme itäänpäin yli suuren viljavan lakeuden. Tie, eli oikeimmin polku, oli täällä erinomaisen tasainen ja hyvä, niin ettei mikään estänyt meidän virkkuja hevosiamme ravaamasta ja tuontuostakin heittämästä nelistä.
Kun olimme tulleet lakeuden loppupuoliin, sanoi tienopas, jonka Akkasta olimme ottaneet, ettei hän voinut käydä etemmäksi, mutta vakuutti samassa, ettemme voineet eksyä tieltä, kun vaan seurasimme polkua. Me tulisimme, hänen sanainsa jälkeen, pian kylään, josta voisimme pyytää uutta opasta. Me maksoimme hänelle hänen palkkansa ja laskimme hänet menemään.