Lakeus oli erinomaisen kaunis ja viljava, sen nimi on el-Battauf.
Me ratsastimme nopeasti hyvää tietä viljavain vainioin läpitse. Aurinko laski juuri noiden ympärillä olevain vuorten taa ja lähetti pitkiä varjoja lakeudelle lähellä Kanaata Galileassa.
Wihdoinkin näin taas ruotsalaisen matkakumppanini ja sain kuulla että hän oli saanut kokea samoja vastuksia kuin me; miehemme, joita hän seurasi, olivat nimittäin käyneet harhaan, niin että he, samoin kuin me, olivat kuleksineet sinne tänne koko päiväkauden ja saapuivat Kanaan ainoastaan puolta tiimaa ennen meitä. Me olimme sentähden kaikki jotenkin väsyneitä sinä iltana.
Kanaa on rakettu sen vuoren vierteelle, joka sattuu tuohon äsken mainittuun lakeuteen, ja sieltä on jotenkin avara näköala yli tuon kauniin lakeuden ja yli vuorten, jotka sitä ympäröivät.
Täällä ei löydy mitään raunioita ja luultavaa on ettei Kanaa milloinkaan ole ollut mikään etevä kaupunki. Ainoa, mitä kaupungista on muistettavaa, on tuo kertomus Joh. 2:ssa luvussa Jesuksen ensimäisestä ihmetyöstä Galileassa, jonka hän teki "ilmoittaaksensa kunniaansa".
Me jätimme nyt Kanaan seuraavana päivänä, ratsastaaksemme Nazaretiin, joka on noin kolmen tiiman matkan päässä täältä. Me ratsastimme yli tuon kauniin el-Battauf'in lakeuden ja tulimme taas vuoriselle maalle.
Kohta kun olimme lakeuden jättäneet, sivusimme erään kylän, jota nyt kutsutaan Sefurieh, muinoin oli sen nimi Sepphoris ja Diocæsarea. Kylä on rakettu erään ymmyrkäisen kummun vierteelle, jonka huippua kaunisti jotenkin ison linnan raunio. Ylt'ympäri virui pylvästen ja suurten hakattuin kivein kappalia, jotka osoittavat että paikka ennen on ollut sangen tärkeä paikka.
Josephus mainitseekin useassa paikassa että Sepphoris oli vahvimpia kaupunkeita, mitä Romalaisilla Galileassa oli. Itse kaupungissa löytyy gootilaiseen malliin raketun kirkon raunioita. Kirkko rakettiin luultavasti ristiretkein aikana ja taru tietää kertoa sen seisoneen samalla paikalla, jossa Neitsyt Marian vanhemmat, Joakim ja Anna, kerran asuivat.
Sefurieh'n ja Nazaretin välillä oleva tie kävi koko ajan vuoristen seutujen kautta. Kerran vei se meidät korkealle vuoren-selälle, josta meillä oli vapaa ja ihana näköala. Länteen päin näimme maan ulottuvan aina Wälimereen asti. Etelässä näimme ainoastaan korkeita muoria, toinen toisensa takana; kaikkein kauvimpana idässä päin olivat Gilboan vuoret, sitte Samarian kauniit kukkulat keskellä, ja lännessä päin Karmelin harja, ulottuen aina Wälimeren rantaan saakka. Pohjoisessa päin katosi myöskin näköala vuoristoihin ja korkealle yli tämän harmaan ryhmän kohosi tuo lumella peitetty Hermon, jonka valkea huippu kopeasti katseli ympärillään olevia alempia vuorenselkiä. Syyllä siis ansaitsee se nykyisen nimensä Gebel es-Sheik (vuoripäällikkö). Itäänpäin leveni tuo yhtä suuri kuin kaunis Esdraelonin lakeus, ja tuolla toisella puolella Jordanin kohosivat Gileadin vuoret. Lakeudella, taipaleen matkan päässä, törötti tuo kaunis tammia kasvava Tabor ja samalla suunnalla, vaikka hyvän matkaa toisella puolella vuoren, tiesimme tuon kuuluisan Genesarethin järven eli Galilean meren olevan. Nämä vapaat, ihanat näköalat viehättivät kauvan meidän silmiämme, ja katseltuamme niitä hyvän hetken, ratsastimme nyt alas vuorelta ja saavuimme pian Nazaretiin.
Kuudestoista Luku.