"Älä sano niin, vaimoni!" sanoi kirkkoherra: "Älä tee syntiä…"
Kaksi kovaa paukausta ovelle keskeyttivät hänen puheensa. Saaraa vapistutti ja hän heittäysi miehensä käsivartta vasten, jonka tämä ojensi ylösnostaakseen. "Ole hiljaa Jumalan tähden, Antti kultani: Ne ovat pahoja ihmisiä!"
"Niinpä sanoit silloinkin, kun Översti tuli meille viime syksynä!" vastasi kirkkoherra.
"Niinpä niin!" vastasi Saara: "Mitä hyvää siitä vieraasta lienee ollut, sen Jumala tietäköön!"
"Vaimo!" sanoi kirkkoherra: "Hillitse kielesi, ettet syökse meitä onnettomuuteen."
Näin sanoen meni hän ovelle ja avasi.
Hyvin tunnettu kamaripalvelija, Rupertti, astui sisään ja sanoi terveisiä itse Överstiltä, joka myös samalla astui alas ratsaalta, käskien väkensä majoittua entisiin paikkoihin. Kirkkoherra otti vieraansa sydämellisellä ilolla vastaan, kyseli häneltä ehtimiseen yhtä ja toista, mikä koski hänen rouvaansa, muistamatta, ettei Överstikään ollut rouvaansa nähnyt siitä asti, kun hän itse.
Harvinaisella alhaisuudella ja mielihyvällä puristi Översti vanhuksen kättä näyttäen omituisella hyvällä mielellä jälleen näkevän tämän vähävaraisen asunnon, missä hän ensi kerran tapasi nuoren puolisonsa. Hän katseli ympärilleen tässä matalassa tuvassa, ja sanoi, ojentaessaan kättä Saaralle: "Jos nytkin tahdotte antaa minun olla vieraananne, muori kultaseni, niin en tahdokaan vaivata teitä niinkun viimein. Huomenna varhain matkustan taas. Minulla ei ole rauhaa, ennenkun näen nuoren morsiameni. Olen pikimältäni käynyt Anjalassa, ja käskenyt laittaa kaikki kohdat kuntoon kotiin tuloksemme uudelle vuodelle, mutta en tahtonut siellä viipyä. Tahdoin mieluummin vielä kerran viettää yön luonanne, arvokas Isä Antti ja Saara muori."
"Hyvin terve tultuanne, ankarin Armonne!" sanoi eukko sydämellisellä ilolla. "Se on suuri kunnia halvalle kodillemme! Jumala siunatkoon Teidän Armoanne, kun otatte hyväksenne!"
Illallinen oli kohta valmistettu. Vanha Saara kysyi, tahtoiko Översti maata tavallisessa sängyssään, vai laittaisiko hän vuoteen suureen uudinsänkyyn pienessä kamarissa. Hieno punastus lennähti soturin kasvoihin, pyytäessään jälkimäistä.