Eukon pannessa kaikkia kohtia järjestykseen, tuotatti Översti pullon viiniä, jota hän pyysi kirkkoherran kanssansa tyhjentämään. Joka ryypyltä kävi kirkkoherra aina puheliaammaksi, ja viimein otti hän puheeksi vaimonsakin taikauskoiset ennustukset, ettei hyvin kävisi, koska vihkiessä kylmä teräs oli morsiamen ja sulhasen välillä.
Översti, joka ei juuri peljännyt kylmää terästä, hymyili ja sanoi: "Tunnen Heleenani hellän sydämen, ja jos hän ei tule onnelliseksi, niin se on minun syyni!"
"Niin, niin!" myönsi kirkkoherra: "Hän on harvinainen nainen. Pikainen on hän kyllä kaikessa, mutta hänellä on niin herttaisen hyvä sydän, aivan niinkun Hänen Herrautensa näki hyväksi mainita."
Saara tuli samassa kamariin. Hänenkin täytyi maistaa pikarillinen viiniä.
Sittekun hän syvään niiaten oli juonut Hänen ankaran Armonsa onneksi, pyysi hän nöyrästi: "että Hänen Armonsa pelastaisi hänen eräästä ankarasta huolesta, jonka esineenä oli pienoinen laatikko."
"No, mikähän se olisi?" kysyi Översti hymysuin.
"Ah, Hänen Armonsa!" huudahti Saara: "Olen varsin huolissani, miten saanen sen pienen laatikon omistajalleen. Nuori ihana neiti Markareeta Cabeliau matkusti tästä sivu pari päivää tätä ennen, ja oli meillä yötä. Hänen vanha isänsä oli yhdessä matkassa. He olivat matkalla Nyköpinkiin, ja sanoivat, että Teidän korkea Armonne siellä varmaan tapaa heidät. Jumala suokoon Hänen Armolleen onnellista matkustusta sekä iloa perille päästessä. Niin, sitähän aioinkin sanoa, että nuori Markareeta unhotti laatikon tänne. Ei se ole juuri suuri, mutta varmaan on siinä kalliita kapineita, niinkuin rikkaat kauppiaat aina kuljettavat niitä muassaan."
"Hyvin mielelläni, rakas Saara muori!" nyökäytti Översti päätään: "Minä tunnen sekä Aprami Cabeliau'n että hänen tyttärensä varsin hyvin, ja tapaankin heitä varmaan!"
Vielä kerran nyökäytti Översti päätään vanhalle parikunnalle, käski palvelijansa olla varhain valmiina lähtemään, ja meni pieneen kamariin.
Pöydällä nuoren Heleena Wreden entisessä huoneessa paloi taas sama pieni lamppu, ja sen vierellä oli pienoinen kallis arvoinen laatikko. Saara muorin rukki oli asetettu syrjään ja ison uudinsängyn punaiset samettiset esiriput olivat auki vedetyt. Ulkona riehui rajuilma yhtenään, Överstin sitä huomaamatta.