"Jos ei se mene Impisalmen ja Joutsenkallion väliin, niin me saamme sen pian käsiimme," sanoi muuan ruotsalainen herra joka seisoi nuoren puolalaisen päällikön rinnalla lippukirstun vieressä.
"Levittäkää vielä pari purjetta!" käski puolalainen perämiestänsä.
"Meidän täytyy nähdä mitä sillä ylpeällä pienokaisella on mukanansa.
Muuten olisin jo aikaa ammuttanut sen säpäleiksi."
"Siihen on vaikea osata näin kovassa ärjyssä!" lausui ruotsalainen hymyillen. "Elfsnabben'in haltija on laskenut valkoiset lampaansa merelle, ja kun ne leikkivät vesi-laitumellansa, ei ole helppo tähdätä isompaakaan lapetta, kuin tuo pieni keijukainen meille näyttää. Se on keveä kuin joku noista aalloista itse; ja rivakasta merimiestä se nyt tottelee, se on varmaa."
"Jos näin oikein," jatkoi puolalainen, "niin vivahti tuolta ylihangan partaalta tulipunanen hame. Olempa varma siitä, että tuolla aluksella on joku ruotsalainen aatelisneito, taikka ehkäpä itse Anna-neiti, kuninkaan sisar".
"Ei se ole mikään kuninkaallinen pursi," sanoi ruotsalainen äkkiä; "se on erään Tukholmissa asuvan skottilaisen kauppiaan. Minä tunnen sen jo sangen hyvin."
"Soo? — Se onkin luultavaa!" vastasi puolalainen kopeasti, "sillä eihän se tunne meri-tapoja ja vaatimuksia. Mutta kyllä me sen opetamme! Valmistakaa pari Kartanilaista kanunaa alahangan keulalla; annetaan sen perään pari rautapalloa. Saas nähdä, jos hän sitten laskee purjeensa."
"Herra Czarnkovski!" sanoi ruotsalainen vakaan ja uhkaavan näköisenä. "se on ruotsalainen pursi ja me olemme jo Ruotsin vesillä. Varokaa ett'ette te'e mitä ette voi vastata."
"Jos jo olemme Ruotsin aloilla," nauroi puolalainen, "niin olemme matkamme pää-määrässä; ja jos saamme tilaisuutta kutittaa ruotsalaista ja opettaa hänelle rahtusen nöyryyttä, niin te'emme juuri tehtävämme. Olkaa valmiina ampumaan. Laukaiskaa!"
Heti ammuttiin molemmista kanuunista.
"Varomaton houru!" mumisi ruotsalainen, katsellen aaltoja pitkin kiitäviä luotia, jotka siellä täällä, sattuessaan laineen harjaan, pirskoittivat vaahtoista vettä ja siten osoittivat kulkunsa suuntaa. "Vieläpä kadutte rohkeilevaisuuttanne, herra Czarnkovski!" lisäsi hän, "olkaa siitä vakuutettu."