"Se on kapteini Brusin", lausui hän. "Mitähän tämä on? Eikö he pidä häntä arvossa sananlähettinä? Vetäytykää yhteen, pojat! Me viivytämme vihollista kumminkin niin kauan, että sairas pääsee pakoon. Hän on urhoollisen soturin tytär".
Brusin tuli samassa. "Ne heittiöt!" huusi hän Burman'ille. "Minä sanoin ajutantille kellon olevan ainoastaan kaksitoista, mutta hän vastasi, että hänen päällikkönsä kello näytti oikean ajan. He ovat ampuneet minua. Silta on pikaisesti revittävä".
"Jos tahdot pidättää heitä vähän", sanoi Burman, "niin otan minä Savon jääkärit, jotka seisovat sillan vieressä, avuksi ja revin sen.
"Hyvä", vastasi Brusin ja asetti pienet joukkonsa riviin. Aika oli täpärällä, sillä ensimmäinen kasakkiparvi läheni jo. He hiljensivät vähän vauhtiansa, nähdessään nämät kaksitoista (sillä useammat eivät he olleet) Karjalan rakuunaa odottavassa asennossa. Mutta he lähestyivät kuitenkin, kunnes tulivat pyssynkantamuksen päähän. Silloin laukasivat rakuunat karpiininsa ja kasakit vetäytyivät nopeasti muutamia askeleita takaisin. Mutta rakuunain oli myöskin peräytyminen. He tekivät sen kuitenkin niin verkalleen, ett'ei vihollisen etujoukko uskaltanut tulla aivan likelle. Vaan tätä seurasi suurempia joukkoja. Kokonainen ratsaskunta keisarillisen kaartin ulaaneja valmistautui rynnäkköön. Rakuunat kiiruhtivat pois.
Sillalla olivat Savon jääkärit täydessä toimessa, repiessään irti ansaita ja hävittäessään tukkeja ja salvaimia. Mutta viholliset tunkivat eteenpäin. Karjalan rakuunat laukkasivat viimeisillä ansailla sillan yli, vihollisten luotien vinkuessa heidän ympärillänsä. Savon jääkärit, jotka tähän asti olivat käyttäneet kirvestä, tempasivat nyt tussarin olalta ja surmaava, vaikka epätasainen laukaisema heitti joukon ulaaneja maahan.
Keskellä kähäkkää tunkeutuivat nopeilla askelilla ansaiden yli ne molemmat, jotka kantoivat paaria. Vihollinen luoti lensi yht'äkkiä avuliaan rakuunan käsivarren lävitse. Hän päästi käsistään paaret. Mutta Paavo otti joutuisasti Amalian uumiin kiinni, nosti hänet syliinsä ja pakeni kiiruulta. Kuolevan tytön pää nojasi hänen rintaansa vastaan ja voipunut kätensä lepäsi hänen olkapäällään.
Hän pääsi onnellisesti sillan ylitse. Sen vasemmalla puolella oli pari taloa. Oikealle, jonneka tie meni, näkyi patteri useammilla siltaan päin käännetyillä tykeillä, jotka olisi luullut voivan estää kenenkään siitä ylitse pääsemästä. Paavo kiiruhti taakkansa kanssa likimpään tupaan, jossa luuli olevansa turvassa.
Asukkaat olivat kaikki lähteneet pois huoneistansa. Paavo laski Amalian alas rahille ja otti vienosti kiinni hänen kädestänsä. Silloin liikkuivat tytön huulet. Hän kumartui alas, kuullaksensa hänen heikkoa ääntänsä. "Paavo!" kuiskasi hän, "nyt et enää kauemmin voi pelastaa lapsuuden ystävääsi. Vie terveiseni isälleni, äidilleni, sisarilleni! Sinun äidillesi myöskin, Paavo! Nyt ovat vaivani loppuneet. Paavo, ystäväni, rukoile Jumalaa — —"
Paavon silmät himmentyivät kyynelistä. Hän piti vielä kiinni tytön kädestä ja pyyhki toisella kädellään kyynelet pois silmistänsä. Katsoessaan nyt Amaliaan oli henki paennut tämän huulilta. Paavo seisoi aivan kuin kivestyneenä ja katseli tytön vaalenneita kasvoja; sanomaton tuska painoi hänen rintaansa ja hän ei kuullut, kuinka tappelun meteli kasvoi ulkopuolla, kuinka tykkien jyrinä lopuksi sekautui kivärinlaukauksiin.
Kenraali Tutschkoff oli saanut käskyn valloittaa sillan, maksakoon mitä hyvänsä. Ääretön joukko jalkaväkeä täytti seudun aina kirkolta asti. Monilukuinen tykistö leveni rannalle, oikealla puolen siltaa. Hävitettyänsä noin puolen siltaa olivat Savon jääkärit pakoitetut vetäytymään takaisin, antaaksensa Suomen tykistölle tilaa ampua. He kiirehtivät vasemmalle, järjestyäksensä kylän takana. Silloin rupesivat Suomalaisten tykit jyrisemään. Kenraali Sandels seisoi muutamalla kalliolla ja katseli asemata. Hän näki keisarillisen kaartin kranatöörit, valmiina ensiksi astumaan puoleksihävitetylle sillalle, jota Venäläiset keskellä luotien vinkunaa korjasivat irtaimilla laudoilla ja ansailla. Mutta Sandels oli asettanut patterinsa niin hyvin, että hänen tykistönsä saattoi pyyhkäistä koko sillan.