Kullneff nosti lakkiansa ja käänsi hevosensa, ratsastaakseen Liuhtariin. Hänen piti antaman pullo ajutantille, mutta hän nosti sen vielä kerran huulillensa ja näkyi vaan vastahakoisesti siitä eriävän. Vihdoin, kun pullo jo melkein tyhjänä oli omistajansa kädessä, kannusti hän ratsuansa ja katosi kylään.
Sill'aikaa oli Suomalaisten tykistö tullut kunnaalle ja rupesi varovasti liikkumaan siitä alas. Jääkäri-jonot metsän rinteessä tihenivät ja lähestyivät myöskin laaksoa. Molempain rivien välissä liikkui vähäisiä kasakkiparvia. Niin pian kuin he tulivat liian likelle Suomalaisten jääkärejä, lähettivät nämät muutamia laukauksia, jotka aina vähensivät kasakkien lukua.
Viimein oli Suomalaisten tykistö ehtinyt alas kunnaalta. Se rupesi kohta lähettämään laukauksia, joihin vastattiin Venäläisten patterista Lapuan edustalla. Venäläisten etujoukot vetäytyivät riviinsä ja kivärituli taukosi. Molemmat sotajoukot seisoivat vastatuksin, katsellen tykistön ampumista.
"Tämä ei ikänä kestä kauan", sanoi Rajevski eräälle ajutantille. "Adlercreutz valloittaa pian Liuhtarin, joka on häntä likinnä. Ratsastakaa sinne ja käskekää Kullneff'in valmistautua ankaraan ryntäykseen. Käskekää myöskin Petrov'in rykmenttiä varajoukosta lähtemään hänen avuksensa".
"Kenraalini", sanoi muuan toinen ajutantti, tarjotessansa Rajevskille pitkäsilmän ja osoittaen kädellänsä kunnasta, "te olette toivonut nähdä Adlercreutz'ia. Se on hän, tuo lyhyenjäntterä mies, ympyräisillä ja iloisilla kasvoilla, joka istuu kailovan ratsun selässä oikealla puolella savupilviä".
Rajevskin katsanto ilahtui ja suurella uteliaisuudella nosti hän kiikarin silmällensä. Hetken kuluttua lausui hän: "minä luulen, että se on Döbeln, tuo mies, jolla on musta vanne otsan ympäri, hän on peloittavin kaikista vihollisistamme. Hän ja Adlercreutz puhuvat keskenänsä. Siitä syntyy varmaan joku rohkea liikunto. Jos Adlercreutz olisi ollut yksinänsä, olisimme jo aikaa sitten olleet täydessä tappelussa. Ah! katsos tuota! Döbeln järjestää väkensä umpijoukkoon. Lempo vieköön! Hän tekee rynnäkön patteriamme vastaan. Käskekää rakuunarykmentin asettua riviin ja rynnätä hänen päällensä sivulta, niin pian kuin hän tulee niin liki patteria, että sen tykit ulottuvat häneen".
"Porilaisilla on sotainen ryhti, sitä ei kukaan voi kieltää", virkkoi eräs ajutantti, joka myöskin pitkäsilmällä oli katsellut umpijoukkoa. "Majuri Gek on päällikkönä ensimmäisessä eli Ruoveden komppaniassa".
"Hän, jonka piti saaman kirje vaimoltansa tuon suomalaisen talonpojan kautta?"
"Juuri hän".
"Kuinka hänet tunnette, hyvä Nefnef?"