"Kulkeissamme Tampereen lävitse näin siellä hänen vaimonsa ja tyttärensä. Silloin kuulin myöskin niin paljon hänestä puhuttavan, että olen kysynyt jääkäreiltämme, kuka hän on. Te hyvin tiedätte, että olletikin jalkaväki tuntee toinen toisensa".

Döbeln'in prikaati tuli nyt alas kunnaalta ja seisahtui Suomalaisten tykistön eteen, joka samassa vaikeni. Neljäs prikaati Cronstedt'in komennolla liittyi myöskin joukkoon ja tuli alas tielle. Mutta siitä oli tällä erällä poissa Savon jääkärit, jotka nyt seisoivat varajoukkona metsän rinnassa, vaikka heidän toivonsa oli vielä päästä tappeluun ennen sen loppua.

Cronstedt'in priikaati rupesi liikkumaan. Ensiksi marssivat Karjalan jääkärit jonossa molemmin puolin tietä. He lähenivät juoksujalassa Venäläisten kartessi-tulen lävitse. Tappelu tuli ankaraksi ja jok'ainoa Karjalan luoti harvensi vihollisen tykkiväkeä. Sev'in jalkarykmentti läheni nyt vaihettaaksensa laukauksia jääkärien kanssa, ja joukko rakuunia karkasi täydessä laukassa Savolaisia vastaan, jotka, kuten jo sanottiin, varaväkenä seisoivat metsän rinnassa ja nyt ojennetuilla pajuneteilla ottivat ryntääjiä vastaan. Mutta turhaan rakuunat liikuttivat raskaita sapeleitaan. Yksi laukaus Karjalan jääkärien kiväreistä kohtasi heidän sivuansa ja pellon sarka, jossa Tuoni tällä kertaa teki runsaan niitoksen, peittyi kaatuneilla ja haavoitetuilla, hevosilla ja miehillä. Tiheä savupilvi peitti tämän osan tappelutannerta.

Rajevski lähetti 24:nen jääkärirykmentin Vlastoff'in johdatuksella auttamaan rakuunia. "Tuo on juuri Suomalaisten tapaista!" huusi hän. "He ahdistavat keskijoukkoamme niin suurella rajuudella, että sen kautta itse joutuvat turmioon. Nefnef, riennä vasemmalle sivulle! Anna sen liikkua eteenpäin, niin joutuvat he kahden tulen keskelle!"

Ajutantti kiiruhti pois, mutta kohta sen perästä huomasi Rajevski liikunnon, joka hämmästytti häntä. Kivärinlaukauksia kuului näet juuri siltä taholta. Nyt havaittiin, ettei Döbeln, niinkuin ensin luultiin, seurannutkaan Cronstedt'in prikaatia, vaan että hän oli eronnut sivulle ja riento-askelin karannut Rajevskin vasemman sivujoukon päälle Isokylän edessä. Täydessä laukassa riensivät urhoolliset Porilaiset ruispellon lävitse. Heitä seurasi tykistönsä. Yksi komppania jääkäreitä samosi edellä ja Venäläisten patteri ei ehtinyt laukaista enemmän kuin kolme latinkia tykkiä kohden, kun jo jääkärit kaatoivat tykkimiehet kumoon. Demidoff'in ja Azov'in rykmentit asettuivat järjestykseen itse kylässä. Kenraali Demidoff ja Turtschaninoff ottivat komennon niiden yli. Demidoff kiiruhti ojennetuilla pajuneteilla ryntääjiä vastaan; Turtschaninoff asetti väkensä huoneisin molemmin puolin tietä. Mutta Döbeln'iä ei mikään voinut hillitä. Majuri Gek Ruoveden komppanian kanssa hyökkäsi ensiksi Demidoff'ia vastaan. Ainoastaan hetkeksi pidätettiin he. Venäläisten rivit notkistuivat ja kun jälkimmäiset Suomen komppaniat tulivat ensimmäisen avuksi, heitettiin Venäläiset kumoon, yksi osa lävistettiin pajuneteilla, toinen taas pakeni täydessä laukassa huoneisin, jossa heidän kumppaninsa, Azov'in sotamiehet, ottivat heidät vastaan. Nyt alkoi vilkas ampuminen kaikista akkunoista ja ovista, mutta Döbeln'in prikaatilla oli tärkeämpi määrä. Viipymättä he heittäytyivät Demidoff'in rivien päälle, pitkin tietä, vaikka siellä täällä mies kaatui heidän joukostansa ja kuolleena jäi lepäämään heidän jalkainsa alle, taikka puolikuolleena vetäytyi ojaan.

Rajevski lähetti useampia ajutantteja käskyllä Perm'in rykmentille kiiruhtamaan sinne varajoukosta. Mutta he tulivat myöhään. Ainoastaan Nefnef, joka oli myötänsä temmannut osakunnan keisarin henkikasakkeja, ennätti perille, kun prikaati jo lähestyi kylän loppupuolta. Hän karkasi Porilaisten päälle, mutta nämät paikalla heittivät kasakit kumoon. Kivärin laukaus toiselta komppanialta, joka kohta oli heittäytynyt ensimmäiseen riviin, täydensi kasakkien häviötä. Yksi luoti lävisti kaulan Nefnef'in hevoselta, niin että se kavahti pystyyn. Väkevä käsi tarttui samassa Nefnef'in jalkaan ja heitti hänet ojaan. Kaatuessaan kohtasi häntä voittajansa hymyilevä silmäys. Se oli Gek itse. Kun Nefnef nousi ylös, käänsi eräs kapraali kivärinsä suun häntä vastaan, mutta Gek puhutteli kapraalia, kivärin suu kohosi ja luoti siitä lensi erään pakenevan kasakin pään läpi. Prikaati lähti kohta eteenpäin.

Vasta silloin pysähtyi Döbeln, kun hän oli ehtinyt sillalle, joka oli virran ylitse. Siihen asetettiin tykit ja pataljonat levisivät molemmille puolille niiden suojelukseksi. Vilkas tykistöntuli alkoi kohta sinnepäin rientävien joukkojen päälle.

Koska Rajevski nyt näki vasemman sivujoukkonsa voitetuksi ja myöskin itsensä estetyksi Vaasaan menemästä, ei hänellä ollut muuta pakopaikkaa, kuin Salmiin. Hänen synkkä silmänsä katsahti vielä kerran savulta peitettyä tannerta, joka oli ikäänkuin kuolleilla kylvetty. Kolkolla äänellä antoi hän käskynsä ajutanteille, sekaantuneet joukot järjestyivät taas ja paluumatka alkoi. "Sano Kullneff'ille", lausui hän, "että hän puolustaa Liuhtaria, niin kauan kuin mahdollista. Meidän on tunkeminen lävitse, vaikka Adlercreutz oikeallakin sivulla olisi estänyt meitä. Käske Kullneff'in sytyttää kylä tuleen. Se on ainoa neuvo pelastuksekseemme".

Venäläisten tykistö kuormaston kanssa vetäytyi sillä tiellä, joka oli tehty suopeltojen ylitse, Liuhtarin taakse. Jalkaväki seurasi perässä tiheissä joukoissa. Cronstedt'in prikaati valloitti Lapuan kylän, niin pian kuin Venäläisten tykistö oli siitä marssinut pois. Karjalan jääkärit hyökkäsivät sen perään, mutta Grodnon ja Volhynian pataljonat, jotka olivat Rajevskin jälkijoukkona, ottivat heitä urhoollisesti vastaan. Vaikka jääkärit herkeämättä häiritsivät ja haavoittivat heitä, marssivat he kuitenkin hyvässä järjestyksessä ja seisahtuivat ainoastansa laukaistakseen kiväriänsä, joita marssiessaan olivat ladanneet. Tie palavan Liuhtarin taakse oli pakenevien turvapaikka. Siinä heitä vaan työläästi voitiin hätyyttää.

Onnellisesti päästyänsä suopellon taa sanoi Rajevski kenraali
Demidoff'ille: "Kiittäkäämme onneamme, että Adlercreutz tuli niin
innokkaaksi, että unhotti estää meitä tältäkin tieltä. — Mutta
Tiistenjoen vuorensolassa tahdon häntä pidättää".