»Sana vain», sanoi isä Brown. »Minä olen tullut ilmoittamaan, että eräs mies murhataan.»
Lordi Pooley hyppäsi tuoliltaan, aivan kuin räjähdys olisi heittänyt hänet siitä. »Vieköön minut hiisi, jos minä ymmärrän mitään tästä!» huusi hän. »Te ja teidän toimikuntanne ja pastorinne ja anomuksenne! Kävivätkö papit ennen nyrkkeilykilpailuja katsomassa, kun taisteltiin ilman hansikkaita? Nyt taistellaan säännönmukaisilla hansikkailla, ja ei ole pienintäkään mahdollisuutta, että jompikumpi kilpailijoista kuolisi.»
»Minä en tarkoita kumpaakaan kilpailijoista», sanoi pieni pappi.
»Hyvä, hyvä, hyvä!» sanoi ylhäinen herra kylmyyteen vivahtavalla huumorilla. »Kuka sitten tapetaan? Sovintotuomariko?»
»Minä en tiedä, kenet tapetaan», vastasi isä Brown miettivästi. »Jos minä sen tietäisin, en häiritsisi teidän huvianne. Minä auttaisin häntä vain heti pakenemaan. Minusta ei suinkaan ole mitään väärää palkintokilpailuissa. Mutta niin kuin asiat nyt ovat, täytyy minun pyytää teitä ilmoittamaan, että kilpailusta tällä kertaa ei tule mitään.»
»Eikö mitään muuta»? kysyi lordi pilkallisesti, leimuavin silmin. »Ja mitä te sanoisitte noille kahdelle tuhannelle, jotka ovat tulleet sitä katsomaan?»
»Minä sanoisin, että heistä olisi esityksen loputtua elossa tuhat yhdeksänsataa yhdeksänkymmentä yhdeksän», sanoi isä Brown.
Lordi Pooley katsahti Flambeauhon: »Onko teidän ystävänne hullu?» kysyi hän.
»Kaukana siitä», kuului vastaus.
»Mutta kuulkaapas», sanoi lordi Pooley levottomalla tavallaan. »Siinä on toinen pahempikin seikka. Suuri joukko italialaisia on kokoontunut pitämään Malvolin puolta — tummia, hurjia miehiä, kaikkialta. Te tiedätte minkälaisia nuo välimereläiset ovat. Jos minä ilmoitan, että kaikki on lopussa, hyökkää Malvoli tänne koko korsikkalaisen heimon etunenässä.»