Hän ei vastannut kysymykseen, vaan kysyi uudestaan:
»Oletteko nähnyt miestänne?»
»Minun mieheni on kotona», sanoi nainen. »Hänellä ei ole tässä mitään osaa.»
Pappi ei vastannut nytkään ja nainen tuli lähemmäksi häntä omituisen voimakas ilme kasvoillaan.
»Kerronko teille vielä lisää?» sanoi rouva, pelottavasti hymyillen.
»Minä en voi uskoa, että hän olisi tehnyt sen, ettekä tekään.»
Isä Brown käänsi katseensa, pitkään ja surumielisesti tuijottaen, ja pudisti sitten päätään vielä surullisemmin.
»Isä Brown», sanoi rouva. »Minä aion kertoa teille kaikki mitä tiedän, mutta pyytäisin teitä ensin tekemään minulle mieliksi. Tahdotteko sanoa minulle miten olette päässyt perille John paran syyttömyydestä, kun kaikki muut ovat toista mieltä? Ettekö muista, mitä sanoitte: Minä… minä tunnen kaikki nuo lörpötykset ja näennäisyydet, jotka puhuvat häntä vastaan.»
Isä Brown näytti todella olevan vaikeassa asemassa ja silitti kädellään otsaansa:
»Kahden hyvin pienen seikan takia», sanoi hän. »Toinen on todella hyvin mitätön ja toinen hyvin epävarma. Mutta sellaisina eivät ne sovellu siihen olettamukseen, että herra Bouluois olisi murhaaja.»
Hän nosti alakuloiset, pyöreät kasvonsa tähtiä kohti ja jatkoi kuin muuta ajatellen: