»No miksi te sitten lähetitte hänet ulos?» huudahti tyttö kumartuen eteenpäin yhä kiihkeämmän uteliaisuuden vallassa. Hänellä oli tuollaiset avonaiset, verevät kasvot, joilla väri vaihtelee, ja roomalainen nenä, niin kuin Marie Antoinettellä.
Pappi katsahti ensi kertaa suoraan häneen ja sanoi: »Siksi, että toivoin teidän puhuttelevan minua.»
Tyttö katseli häntä hiukan aikaa kuumenevin kasvoin, jotka peitti harmin punerrus. Sitten, epäröimisen kadottua, pisti veitikka esiin hänen silmistään ja suupielistään ja hän vastasi hiukan nyrpeästi: »No, koska minun seurani on teistä niin kallis, niin ehkä te vastaatte minun kysymykseeni.» Vaiettuaan hetken lisäsi hän: »Minulla oli kunnia kysyä teiltä, miksi te luulitte, että miehellä oli valenenä?»
»Vaha pykeilee aina hieman tällaisessa kuumuudessa», vastasi isä Brown aivan suoraan.
»Mutta sehän on tuollainen kippuranenä», vastusti punatukkainen tyttö.
Nyt hymyili pappi vuorostaan.
»Minä en tarkoita, että se on sellainen nenä, jota mies pitäisi vain huvin vuoksi», myönsi hän. »Tuo mies, luullakseni, pitää sitä sen vuoksi, että hänen oikea nenänsä on sitä komeampi.»
»Mutta miksi?» tenäsi tyttö.
»Mitenkäs lasten laulussa sanotaankaan?» virkkoi Brown hajamielisesti.
»Oli kerran väärä mies,
kulki tietä väärää…