"Niin sanoin", myönsi tohtori. "Jatkakaa!"
"Kukaan muu kuin mielipuoli ei sitä tehnytkään", sanoi pastori. Toiset tuijottivat häneen suurin silmin, ja hän jatkoi kuumeisen, melkein naisellisen liikutuksen vallassa:
"Minä olen pappi", huusi hän vapisevalla äänellä, "ja pappi ei saa vuodattaa verta, — minä — tarkoitan, ettei pappi saa toimittaa ketään hirsipuuhun. Ja minä kiitän Jumalaa, että rikoksellinen on nyt tiedossani ja että hän on sellainen henkilö, jota ei voida tuomita kuolemaan."
"Ettekö aio ilmaista häntä?" kysyi tohtori.
"Vaikkapa ilmaisisinkin, ei häntä kuitenkaan hirtettäisi," vastasi Wilfred sekavasti mutta sanomattoman onnellisesti hymyillen. "Tullessani tänä aamuna kirkkoon, tapasin siellä mielipuolen polvillaan rukoilemassa — tuon Joe-paran, joka koko elämän ikänsä on ollut hassahtava. Jumala yksin tietää, mitä hän rukoili, mutta tuollaisista omituisista ihmisistä voisi melkein uskoa, että heidän rukouksensakin ovat mielettömiä. Ei ole mahdotonta ajatella, että hullu rukoilee ennen murhatekoon ryhtymistään. Kun viimeksi näin Joen, oli hän veljeni seurassa. Veljeni teki hänestä pilaa."
"No hittoa", huudahti tohtori, "olipa hyvä, että puhuitte tästä! Mutta kuinka voitte selittää —"
Pastori melkein vapisi mielihyvästä saatuaan näin totuudesta vihiä. "Ettekö näe", huusi hän innokkaasti, "että tämä teoria on ainoa, joka sopii noihin molempiin kummallisiin seikkoihin, ratkaisee molemmat arvoitukset. Seppä olisi voinut antaa tuon voimakkaan iskun, mutta hän ei olisi valinnut pientä vasaraa. Hänen vaimonsa olisi valinnut pikku vasaran, mutta ei olisi kyennyt antamaan voimakasta iskua. Hullu saattoi tehdä kummankin. Mitä pikku vasaraan tulee — niin, mieshän oli hullu ja tempasi aseekseen lähimmän käden ulottuvilla olevan esineen. Ja iskun voima taasen — ettekö ole koskaan kuullut, tohtori, että ärsytetyllä hullulla voi olla kymmenen miehen voima?"
Tohtori veti, syvään henkeään ja sanoi: "Luulenpa tosiaan osuneenne oikeaan."
Isä Brown oli niin kauan ja niin kiinteästi katsellut puhujaa, että hänelle oli selvinnyt, etteivät tämän suuret, harmaat silmät olleet aivan niin merkityksettömät kuin hänen kasvonsa yleensä. Kun oli tullut hiljaista, sanoi hän korostetun kohteliaasti: "Mr Bohun, teidän teorianne on tähänastisista ainoa, joka johonkin kelpaa ja jota suurin piirtein voidaan pitää eittämättömänä. Mielestäni ansaitsette sentähden, että sanon teille varmasti tietäväni, ettei se ole oikea." Ja tämän sanottuaan pikku mies siirtyi jälleen syrjään tarkastamaan vasaraa.
"Tuo mies näyttää tietävän, mitä muut eivät tiedä", kuiskasi tohtori harmistuneesti Wilfredille. "Nuo katoliset papit ovat niin pahuksen viekkaita."