"Siinä olette tosiaan oikeassa", huomautti hän. "Kenen mieleen juolahtaisikaan käyttää pientä vasaraa, kun tarjolla on vähintään kymmenen isompaa?"
Ja hän alensi ääntään ja sanoi puoleksi kuiskaten pastorille: "Ei kenenkään muun kuin sen, joka ei jaksa käsitellä suurta vasaraa. Tässä ei ole kysymyksessä toisen tai toisen sukupuolen rohkeus tai päättäväisyys. Rohkea nainen voisi tehdä vaikka kymmenen murhaa pienellä vasaralla. Mutta hän ei voisi tappaa matoakaan raskaalla moukarilla."
Wilfred Bohun tuijotti häneen hypnoottisen kauhun vallassa, isä Brownin kuunnellessa pää hiukan kallellaan, todella uteliaana ja hyvin tarkkaavaisena. Tohtori jatkoi yhä innokkaammin:
"Miksi kaikki nämä tyhmeliinit otaksuvat, että aviomies on ainoa, joka vihaa vaimon rakastajaa? Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä on vaimo se, joka vihaa rakastajaansa. Kuka tietää mitä halveksuntaa tai petollisuutta tämä on voinut osoittaa hänelle? Katsokaahan tuonne!"
Hän osoitti pienellä liikkeellä penkillä istuvaa punatukkaista naista. Tämä oli vihdoinkin kohottanut kauniit kasvonsa, joita kyyneleet yhä uudelleen kostuttivat. Mutta hänen silmänsä tuijottivat kuollutta sähköisellä loisteella, jossa oli jotakin miltei mielipuolista.
Kunnianarvoisa Wilfred Bohun teki liikkeen, aivankuin olisi hän hylännyt kaiken toivon saada selvyyttä asiaan. Mutta isä Brown pudisti pois tuhkan, jota liedestä oli varissut hänen hihalleen, ja sanoi puolueettomalla tavallaan:
"Teidän laitanne on kuten niin monien muiden lääkärien. Psykologinen tietonne antaa paljon ajattelemisen aihetta — vain fyysillinen puoli on tässä täysin mahdoton. Myönnän että naisella tosiaan voi olla suurempi halu rakastajan murhaamiseen kuin aviomiehellä, ja myönnän senkin, että nainen käyttäisi pientä vasaraa ison asemesta. Mutta vaikeus piilee fyysillisessä mahdottomuudessa. Ei mikään nainen maailmassa voisi tuolla tavalla musertaa miehen pääkalloa." Ja sitten hän lisäsi miettiväisesti hetken vaiettuaan: "Asiaa ei ole vielä tarkastettu koko sen laajuudessa. Miehellähän oli rautakypäri, ja isku murskasi sen kuin olisi se ollut haurasta lasia. Katsokaa tuota naista. Katsokaa hänen käsivarsiaan."
Vallitsi jälleen hiljaisuus, mutta sitten tohtori sanoi hiukan tyytymättömästi: "Ehkäpä olen väärässä. Kaikkea vastaanhan voidaan väittää. Mutta se on vakaumukseni, ettei kukaan muu kuin mielipuoli valitsisi tuota pikku vasaraa, kun suuri vasara oli yhtä lähellä saatavissa."
Samassa tarttui Wilfred Bohun vapisevilla käsillään päähänsä. Mutta kädet vaipuivat pian alas ja hän puhkesi puhumaan: "Se oli oikea sana! Mainitsitte juuri oikean sanan."
Sitten hän hillitsi liikutuksensa ja jatkoi: "Sanoitte äsken, ettei kukaan muu kuin mielipuoli valitsisi tuota pikku vasaraa."