"Vai niin, se on siis ollut avoinna koko ajan siitä lähtien", sanoi toinen ja jatkoi maton tutkimustaan.
"Tässä on aivan oikein eräs paperi", sanoi synkkä Joan neiti ääni hieman kummallisena. Hän oli mennyt sisarensa oven vieressä sijaitsevan kirjoituspöydän luo ja piti nyt sinistä paperi-arkkia kädessään. Hänen kasvoillaan oli hapan hymy, joka sopi huonosti tilanteeseen, ja Flambeau katseli häntä synkin ilmein.
Kalon, profeetta, pysytteli kaukana paperista tuolla samalla kuninkaallisella kaiken pahan tiedottomuudella, millä hän tähän mennessä oli voittaen läpäissyt jutun. Mutta Flambeau otti paperin naisen kädestä ja luki sen mitä suurimmalla kummastuksella. Se alkoi tavallisen testamentin tavoin, mutta näiden sanojen jälkeen: "Annan ja testamenttaan minä kaiken sen, mitä kuollessani omistan", se päättyi äkkiä muutamin viivoin, eikä allekirjoituksesta ollut jälkeäkään. Flambeau antoi aivan ymmällä ollen tuon lopettamattoman testamentin ystävälleen isä Brownille, joka vilkaistuaan siihen ojensi sen hiljaa auringon papille.
Seuraavassa tuokiossa tämä pontifex komeissa verhoissaan oli parilla askeleella kulkenut huoneen läpi ja kumartui ulospullistunein silmin Joan Stacey'ta kohden.
"Minkä halpamaisen kepposen olette tässä tehnyt?" huusi hän. "Tässä ei ole kaikki, mitä Pauline on kirjoittanut."
Läsnäolevat ihmettelivät kuullessaan hänen puhuvan aivan toisella äänellä, minkä kimakkuus muistutti yankeeta. Koko hänen suuruutensa, koko hänen hyvä englanninkielen taitonsa oli pudonnut kuin mantteli.
"Mitään muuta paperia ei kirjoituspöydällä ole", sanoi Joan ja kohtasi varmana hänen katseensa, sama onnettomuutta ennustava hymy kasvoillaan.
Äkkiä mies puhkesi herjaamaan, ja häneltä pääsi oikea sadatussanojen tulva. Naamion putoamisessa oli jotakin kaameata — oli kuin hän olisi kadottanut oikeat kasvonsa.
"Tässä saatte kuulla totuuden", huusi hän leveällä Amerikan murteella tyhjennettyään ensin manausten ja kirousten tulvansa. "Voihan olla, että olen seikkailija, mutta minä otaksun, että te olette murhaaja. Kas niin, hyvät herrat, tässä on kuolemantapauksen selitys. Tyttö parka kirjoittaa parastaikaa testamenttia minun hyväkseni; hänen saatanallinen sisarensa tulee sisälle, tempaa kynän häneltä, vetää hänet hissiaukolle ja syöksee hänet alas, ennenkuin hän on ennättänyt lopettaa testamentin. — —! Tässä pitäisi käsirautojen olla paikallaan."
"Kuten itse sanoitte", vastasi Joan vaarallisen rauhallisesti, "on teidän kirjanpitäjänne hyvin kunnioitettava nuori mies, joka käsittää valan merkityksen, ja hän vannoo missä tuomioistuimessa tahansa, että minä olin ylhäällä teidän konttorissanne ja järjestin erästä konekirjoitustyötä viisi minuuttia ennen ja viisi minuuttia jälkeen sen hetken, jolloin sisareni suistui alas. Herra Flambeau voi sanoa tavanneensa minut siellä."