Auringonjumalan ylipappi koetti uudelleen päästä jalustalleen. "Ei ole kysymys ainoastaan rahoista", huusi hän, "vaikka ne tukisivatkin asiaamme kaikilla tahoilla. Ajattelen myöskin rakastettuni toivomuksia. Paulinelle kaikki tämä oli pyhää. Paulinen silmissä —"
Isä Brown nousi niin kiivaasti, että tuoli kaatui hänen takanaan. Hän oli kalmankalpea, mutta näytti kuitenkin olevan uuden toivon elähdyttämä. Hänen silmänsä loistivat.
"Juuri siinä se on!" huusi hän kovalla ja selvällä äänellä.
"Juuri se on oikea alkamistapa. Paulinen silmissä —"
Pitkä profeetta peräytyi hurjassa epäjärjestyksessä pienen papin tieltä. "Mitä tarkoitatte? Kuinka uskallatte?" huusi hän kerta kerran jälkeen.
"Paulinen silmissä", toisti pappi ja hänen silmänsä loistivat yhä enemmän. "Jatkakaa, Jumalan nimessä, jatkakaa — Paulinen silmissä —"
"Antakaa minun mennä, te p—le!" jylisi Kalon, taistellen kuin jättiläinen kahleissa. "Kuka te olette, kirottu urkkija, joka kehräätte verkkoanne ympärilleni ja tirkistelette ja kurkistatte kaikkialle? Antakaa minun mennä."
"Estänkö hänet?" kysyi Flambeau ja hypähti ovea kohden, jonka Kalon jo oli avannut.
"Ei, anna hänen mennä", sanoi isä Brown huokaisten niin syvään kuin huokaus olisi tullut syvimmästä maailmankaikkeuden sopesta. "Anna Kainin mennä, sillä Jumala tuomitsee hänet."
Pitkä hiljaisuus täytti huoneen hänen lähdettyään ja Flambeaun eloisaan mieleen se vaikutti kidutuksen tavoin. Neiti Joan Stacey järjesti hyvin kylmästi papereita pulpetillaan.