"Sokea!" toisti Flambeau ja nousi hitaasti koko pituudessaan.
"Hänellä oli siihen synnynnäisiä taipumuksia", jatkoi Brown. "Hänen sisarensa koetti saada hänet käyttämään silmälaseja, mutta se ei onnistunut. Pauline suosi tuota omituista väitettä, että sellaisia tauteja ei pidä rohkaista väistymällä niitä. Hän ei tahtonut myöntää, että oli olemassa uhkaava pilvi tai hän koetti hajoittaa sen luottamalla omaan tahtoonsa. Silmät pahenivat yhä rasituksesta, mutta pahin rasitus oli vielä jäljellä. Sen aiheutti tuo rakastettava profeetta, eli miksikä hän itseään nimitti, joka opetti tyttöä katsomaan polttavaan aurinkoon. Sitä nimitettiin Apollon palvelemiseksi. Jos vain nämä uudet pakanat tahtoisivat olla vanhojen kaltaisia, kävisi se kai päinsä. Silloin he olisivat viisaampia. Vanhat pakanat tiesivät, että pelkällä luonnonpalvomisella täytyi olla vaarallinen puolensa. He tiesivät, että Apollon silmä saattoi kirveliä ja sokaista."
Syntyi äänettömyys, ja sitten pappi jatkoi hiljaa, melkein katkonaisella äänellä. "On epävarmaa missä määrin tuo hornanhenki tahallaan teki hänet sokeaksi, mutta täysin varmaa on, että hän tahallaan surmasi hänet sokeuden avulla. Rikoksen yksinkertaisuus on tympäisevä. Tiedättehän heidän molempien kulkeneen ylös ja alas hisseissä turvaamatta apuun. Tiedätte myös kuinka hiljaa hissit kulkevat. Kalon vei hissin Paulinen asunnolle ja näki avoimesta ovesta, kuinka sokea tyttö istui ja kirjoitti hänelle lupaamaansa testamenttia. Hän huusi iloisesti tytölle olevansa siellä ja odottavansa hissin kanssa sekä pyysi tyttöä tulemaan ulos testamentin loppuun päästyään. Sitten hän painoi erästä nappia ja ajoi äänettömästi omaan huoneistoonsa, meni konttorin läpi parvekkeelle ja toimitti aivan rauhallisesti rukouksensa kadun täyttämän kansan nähden tyttö raukan kiiruhtaessa iloisena työnsä päätyttyä sinne, missä luuli rakastetun odottavan hissin kera — —"
"Kauheata!" pääsi Flambeaulta.
"Tuota nappia painamalla hän olisi oikeastaan saanut puoli miljoonaa", jatkoi pieni pappi soinnuttomalla äänellä, mikä oli hänelle ominaista hänen puhuessaan kaameista asioista. "Mutta se meni tyhjiin. Se meni tyhjiin siksi, että sattui vielä olemaan eräs, joka tahtoi saada rahat ja joka myöskin tunsi Pauline raukan silmiä koskevan salaisuuden. Tuossa testamentissa oli omituisuus, johon ei varmaan kukaan kiinnittänyt huomiota. Vaikka se oli lopettamaton ja siitä puuttui allekirjoitus, olivat siihen jo merkinneet todistajina nimensä toinen neiti Stacey ja joku hänen palvelijattarensa. Joan oli ensin todistanut allekirjoituksen naisille tyypillistä laillisten muotojen halveksimista osoittaen ja sanonut, että Pauline voi lopettaa testamentin sitten. Joan oli siis tahtonut, että hänen sisarensa kirjoittaisi sen alle ilman todellisia todistajia. Miksi? Muistin sokeuden ja tunsin olevani varma siitä, että hän tahtoi Paulinen kirjoittavan sen alle yksinään siitä syystä, että hän tahtoi, ettei Pauline laisinkaan kirjoittaisi sen alle.
"Staceyn sisarusten kaltaiset ihmiset käyttävät aina säiliökyniä ja varsinkin Paulinen suhteen se oli aivan luonnollista. Uutteran harjoituksen, voimakkaan tahdon ja hyvän muistin avulla hän kirjoitti melkein yhtä hyvin kuin näkevä, mutta hän ei tiennyt milloin muste loppui. Hänen sisarensa täytti sentähden hyvin huolellisesti hänen täytekynänsä — tai oikeammin jätti sen täyttämättä. Siinä oleva muste riitti muutamiin riveihin, mutta sitten se loppui. Ja profeetta kadotti viisisataa tuhatta puntaa ja teki ilmaiseksi erään historian raaimmista ja loistavimmista murhista."
Flambeau meni avoimelle ovelle ja kuuli poliisin tulevan portaissa. Hän kääntyi ympäri ja sanoi: "Te lienette ajatellut terävästi, kun kymmenessä minuutissa saitte Kalonin osuuden selväksi."
Isä Brown kohautti hieman olkapäitään.
"Voi, se ei ollut mikään konsti", hän sanoi. "Mutta sain kyllä ajatella terävästi keksiäkseni Joan-neidin osuuden ja täytekynän. Ennenkuin tulin portista sisään, tiesin, että Kalon oli rikoksellinen."
"Laskette leikkiä", sanoi Flambeau.