"Mr Brayne ei ole", vastasi Mont St. Michelin herttuatar ja katseli ympärilleen.
"Niin", sanoi lordi Galloway käheällä ja korkealla äänellä. "Eikä myöskään herra Neil O'Brien, luulen. Minä näin sen herran kävelevän puutarhassa, kun ruumis vielä oli lämmin."
"Ivan", sanoi salapoliisi. "Mene kutsumaan tänne kapteeni O'Brien ja mr Brayne. Tietääkseni lopettelee mr. Brayne sikariaan ruokasalissa ja luulen, että kapteeni O'Brien kävelee kasvihuoneessa. Siitä en kuitenkaan ole varma."
Tottelevainen palvelija kiiruhti ulos huoneesta, ja ennenkuin kukaan oli ehtinyt liikahtaa tai puhua, jatkoi Valentin samalla sotilaallisella vauhdilla esitystään.
"Täällä tietävät kaikki, että puutarhasta löydettiin kuollut mies pää poikkileikattuna. Te tutkitte ruumiin, tohtori Simon. Arveletteko, että on tarvittu paljon voimia miehen kaulan poikkileikkaamiseen tuolla lailla? Voisiko sen tehdä tavallisella terävällä veitsellä?"
"Väittäisin puolestani, ettei sitä millään lailla voi tehdä veitsellä", vastasi kalpea tohtori.
"Voitteko", jatkoi Valentin, "ajatella jotain asetta, jolla sen voisi tehdä?"
"Ei millään nykyään käytännössä olevalla", sanoi tohtori ja rypisti miettien otsaansa. "Ei ole helppoa kömpelöstikään jyrsiä poikki kaulaa ja tämä on nopea sivallus. Sen olisi voinut tehdä sotakirveellä tai kaksiteräisellä miekalla."
"Mutta hyvä herra", huudahti herttuatar melkein hysteerisesti. "Eihän tällä paikkakunnalla ole sotakirveitä eikä kaksiteräisiä miekkoja."
Valentin puuhaili yhä edelleen paperilla, joka oli hänen edessään. "Sanokaa minulle", virkkoi hän ja juoksutti kynäänsä paperia pitkin, "olisiko sen voinut tehdä pitkällä ranskalaisella ratsusapelilla?"