"Mutta joka ei salli kenenkään hallita omaa nokeaan", lisäsi pappi hiljaa.
Crook katseli häntä uteliaasti, melkeinpä kunnioittavasti. "Kukapa sitten tahtoisi huolehtia noesta" kysyi hän.
"Sellaistakin sattuu", arveli Brown veitikka silmäkulmassa. "Olen kuullut, että puutarhurit käyttävät sitä. Ja kerran kun ilveilijä eräänä jouluna jäi tulematta, onnistui minun huvittaa kuutta lasta ainoastaan noella, ulkonaisesti käytettynä."
"Oi kuinka hauskaa", huudahti Ruby. "Jospa te tahtoisitte huvittaa meitä samalla lailla!"
Meluisa kanadalainen, mr Blount, osoitti äänekkäästi hyväksymistään, hämmästynyt rahamies taas paheksumistaan, kun kaksinkertaiselle ulko-ovelle äkkiä kolkutettiin. Pappi meni avaamaan ja taas aukeni hämärä puutarha vihreine kasveineen, apinanleipäpuineen ja pensaineen, komea, sinipunainen auringonlasku taustana. Sellainen taulu, sellaisissa kehyksissä, näytti niin värikkäältä ja omituiselta, niin teatterin taustakoristeiden kaltaiselta, että ovella seisova vähäpätöinen olento hetkeksi unohtui. Hän näytti tomuiselta ja hänen takkinsa oli kulunut; tulija oli kai tavallinen pikalähetti vain. "Onko joku herroista mr Blount?" kysyi hän ja ojensi epäröiden kirjettä. Mr Blount säpsähti ja lakkasi kirkumasta bravootaan. Revittyään kuoren silminnähtävästi hämmästyneenä, luki hän kirjeen. Hänen kasvonsa pimenivät hiukan, mutta kirkastuivat taas, ja sitten kääntyi hän isäntänsä ja lankonsa puoleen.
"Olen pahoillani, että vaivaan sinua, eversti hyvä", virkkoi hän hilpeästi kanadalaisella kohteliaisuudella. "Mutta haittaako sinua, jos eräs vanha tuttavani tulee tänä iltana tänne asioissa? Se on itse Florian, tuo kuuluisa ranskalainen silmänkääntäjä ja koomikko. Tutustuin häneen monta vuotta sitten tuolla Lännessä — hän on syntyjään Kanadan ranskalainen — ja nyt näyttää hänellä olevan jotain puhuttavaa kanssani, vaikka en arvaa mitä se on."
"Sinun ystäväsi ovat aina tervetulleita, hyvä veli", vastasi eversti huolettomasti. "Ja hänhän on oikea aarre."
"Niin, kyllä hän mielellään naamansa nokeaa, jos sitä tarkoitat", vastasi Blount nauraen. "Minä en epäile, etteikö hän osaisi kääntää meidän kaikkien silmiä. Sitä vastaan minulla ei ole mitään, en ole niin hieno luonnostani. Minä pidän noista vanhoista pantomiimeistä, joissa päähenkilö istuutuu sylinterihattunsa päälle."
"Kunhan hän ei vain istu minun hattuuni", sanoi sir Leopold arvokkaasti.
"Älkäämme väitelkö sellaisista", sanoi Crook. "Onhan tyhmempiäkin kujeita kuin silinterin päälle istuminen."