"Oi, kuinka ihastuttavan hauskaa, kummisetä!" huusi Ruby melkein hyppien ilosta. "Minä rupean Colombineksi ja sinä Pantaloneksi."
Miljoonamies pysyi hyvin jäykkänä ja juhlallisena.
"Minä luulen, pikku ystäväni", sanoi hän, "että saat hankkia jonkun muun Pantalonen osaan."
"Minä näyttelen mielelläni Pantalonea", sanoi eversti Adams, joka otti sikarin suustaan ja puhui ensimäistä ja viimeistä kertaa.
"Sinä ansaitsisit muistopatsaan", huudahti kanadalainen, kun hän perin onnellisena palasi telefonista. "Nyt on kaikki selvää. Mr Crook rupeaa ilveilijäksi, hän on sanomalehtimies ja tuntee kaikki vanhat vitsit. Minä rupean Harlekiniksi, joka tarvitsee vain pitkät koivet, joilla harpata. Ystäväni Florian sanoi, että hän ottaisi mukaansa poliisin puvun ja vaihtaisi pukua matkalla. Voimmehan näytellä täällä hallissa, katselijat istuvat tuolla rapuilla, leveillä astuimilla, monessa rivissä toistensa yläpuolella. Nuo ovet muodostavat taustan, avoimina tai suljettuina. Jos ne ovat suljettuina, näette englantilaisen sisäkuvan, avoimina: kuun valaiseman puutarhan. Kaikki käy kuin taikavoimalla."
Hän otti liitupalasen, joka hänellä sattumalta oli taskussaan, ja piirsi viivan keskelle lattiaa, sisäänkäytävän ja portaitten väliin, merkiten siten rampin paikan.
Mitenkä sellainen sekamelska paljasta pötyä valmistui niin äkkiä, jää arvoitukseksi. Mutta he kävivät asiaan tuolla rajuudella ja innolla, mikä herää henkiin, kun nuorisoa on koolla. Ja sinä iltana oli talossa nuoruutta, vaikkeivät ehkä kaikki täysin käsittäneet tuota sydän- ja kasvoparia, joista se säteili. Niin kuin aina tapahtuu, kiihoitti käytettävänä olevan ainehiston yksinkertaisuus keksimiskykyä. Colombine oli viehättävän näköinen viuhkahameessaan, joka ihmeesti muistutti salin suurta lampunvarjostinta. Klowni ja Pantalone valkaisivat kasvonsa jauholla, jota he olivat saaneet kyökkipiialta, ja maalasivat naamansa punaisiksi iho värillä, jota he olivat saaneet joltain muulta palvelevalta hengeltä, joka, niin kuin kaikki muutkin kristillismieliset hyväntekijät, pysyi tuntemattomana.
Sikarilaatikoista otetulla hopeapaperilla koristeltu Harlekin saatiin vain vaivoin erkanemaan vanhoista, venetsialaisista kynttiläjaloista, joiden välkkyvillä kristalleilla hän aikoi somistaa itseään. Hän olisi varmasti irroittanut ne, jollei Ruby olisi hakenut vanhoja, vääriä jalokiviä, joita hän itse oli pitänyt naamiaisissa esittäessään Timanttikuningatarta. Hänen enonsa, James Blount, oli tullut niin vallattomaksi, että oli vaikea saada häntä kuuntelemaan totista puhetta. Hän oli kuin koulupoika. Hän pisti äkkiä pahvisen aasinpään isä Brownin päähän, joka kantoi sitä kärsivällisesti ja keksipä vielä tavan liikuttaa korviaankin. Blount meni niin pitkälle, että hän koetti kiinnittää aasinhännän sir Leopold Fischerin takinhelmaan, mutta tämän synkät ilmeet estivät kujeen täytäntöönpanon.
"Eno on aivan hassu", huusi Ruby Crookille, jonka olkapäitten ympäri hän oli ripustanut koristeen nauhaan pujotelluista makkaroista. "Miksi hän on noin vallaton?"
"Hän on Harlekin ja te olette Colombine", sanoi Crook. "Minä olen vain klowni, joka esittää vanhoja, tavallisia ilveitä."