"Anteeksi, eversti! Mutta koska vaimonne kuoli?"
"Minun vaimoni!" toisti hämmästynyt upseeri. "Hän kuoli vuosi ja kaksi kuukautta sitten. Hänen veljensä tuli Englantiin tapaamaan häntä viikkoa liian myöhään."
Pikku pappi hypähti kuin kaniini, johon laukaus on sattunut.
"Seuratkaa minua!" huusi hän tavattoman kiivaasti "Seuratkaa minua!
Meidän täytyy mennä katsomaan tuota poliisia."
He syöksyivät teatteriin, jossa esirippu nyt oli lopullisesti laskeutunut, sysäsivät kursailematta syrjään Colombinen ja klovnin, jotka tyytyväisinä kuiskailivat toisilleen, ja sitten kumartui isä Brown lattialla makaavan koomikkopoliisin puoleen.
"Kloroformia", sanoi hän ylös noustuaan "Tulin ajatelleeksi sitä."
Kaikki seisoivat vaieten, hämmästyksen valtaamina, mutta sitten sanoi eversti hitaasti:
"Olkaa hyvä ja ilmoittakaa minulle, mitä tämä kaikki merkitsee."
Isä Brown purskahti äkkiä nauramaan, hillitsi itsensä, mutta taisteli yhä nauruhalua vastaan sanoessaan:
"Hyvät herrat, tässä ei ole aikaa pitkiin puheisiin. Minun täytyy lähteä ajamaan varasta takaa. Tuo ranskalainen näyttelijä, joka esitti poliisia, tuo hervoton ruumis, jota Harlekin tanssitti — oli aivan yksinkertaisesti." — Hänen äänensä petti ja hän kääntyi selin heihin aikeissa lahtea menemään.