Suloinen kuulla kuitenkin tuo oisi,
Ja tuosta Suomalainen toivojensa
Tulelle uutta kiihoitusta toisi,
Jos kautta näiden laulukahlettensa
Sen kieli, halvaksi havaittu, voisi
Siteistä muista päästä irrallensa.
A. Oksanen
.
29. Ystävälleni.
Sua muistan ensimmäisen
Leivon lystin laulellessa
Hattaroissa häilyvissä;
Muistan myöskin kukkahaisen
Päätöistänsä pilkistäissä
Lähtehessä läikkyvässä. —
Milloin muistelet minua — milloin?
Sua muistan kaunokaista
Suven armahan ajalla,
Kuin ei öillä sammu päivä;
Muistan käen kukkuessa,
Pikku linnun livertäissä
Laaksoloissa lehtevissä. —
Milloin muistelet minua — milloin?
Sua muistan syksysäällä
Rajutuulten raivotessa,
Lehtein puista lentäessä;
Muistan, koska kuutamolla
Kuvautuuvi taivas kirkas
Jäisen järven iljanteessa. —
Milloin muistelet minua — milloin?
Sua muistan, koska korvet
Vaipan valkeaisen saavat
Talven tuiman joutuessa;
Muistan tähtein tuikkiessa,
Revontulten tuprutessa
Kuin jos taivas ois tulessa. —
Milloin muistelet minua — milloin?
Sua muistan ajoin kaikin,
Päivän puoleen pyrkiessä
Sekä mailleen kulkiessa;
Muistan hengiteltyäni,
Muistan täällä, muistan tuolla,
Tähtitarhan tuolla puolla. —
Milloin muistelet minua — milloin?
Kallio
.