Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.
Tattari taloksi saapi, tattari talottomaksi.
Unta täynnä unnon aitta, viljoa vireän aitta.
Äijä on äitin kauneutta, ei ole äitin armautta.
50. Silmänkääntäjä.
Ilveilys kahdessa näytöksessä.
Jäsenet: Jussi Oluvinen, ollut talonpoika Oluvilassa. Liisa, hänen vaimonsa. Matti Hölmönen, kylänvanhin ja kestikievari Hölmölässä. Katri, hänen vaimonsa Mari, heidän piikansa. Hölmölän kyläläisiä.
Ensimmäinen Näytös.
Oluvinen. Liisa.
OLUVINEN. Voin vedon lyödä, ett'ei Liisa minua tuntenut. Nähtyään minut hän juoksi panemaan päällensä. Ken nyt voi sanoa, ett'ei mies Helsingissä käydessään tule herraksi! Enkö minä ole herra; ja millainen? Niin hyvä kuin moni lukien ja laulaen koulut ja kimnasit ja jotkin halki. Isäni ja äitini minua aina sanoivat tuhmaksi. Vahinko, ett'eivät nyt ole elossa; saisivatpahan hävetä edessäni. Vaan mitä? Tuossa näen, Liisa jo tulee, ja kirkkovaatteissaan — hahaha!