LIISA (Tulee ulkoa ja seisattuu ovelle, nyykistäen polviansa tervehtiessään.)
OLUVINEN. Kumoron, Liisapetty!
LIISA (Itsekseen.) Ah, mikä nuori, kaunis herra! Varmaan hovin vieraita! (Kovasti Oluviselle.) Mieheni on poikessa, minä olen yksinäni — ja olen odotellut häntä — —
OLUVINEN. Viipyväksi? hi hi hi! —
LIISA. Ikävöinytkin — (Hiljaa.) Ah, mikä lusti herra! Voi jos Jussi — tulisi!
OLUVINEN (Lähenee Liisaa.) Voi, jos Jussi ei tulisi! (Antaa suuta Liisalle, joka aina katsoo alas.)
LIISA (Hiljaa.) Mikä makea muisku! Ah! Se ei ollut Jussilta.
OLUVINEN (Tutusti.) Liisa!
LIISA. Mitä? Jussi! Sinä, Jussi? Hui! kuin säikähdin, kuin luulin — —
OLUVINEN. Sen nyt näin, kuin et edes paennutkaan.