Tätä aina ajatella, Muistutella
Pitäisi sun, syntinen,
Tästä ottaa ojennusta, Huojennusta
Alla ajan murhetten.
Mik' on ilo rikastua, Rakastua
Täällä surun laaksossa,
Mikä onni oleskella, Asuskella
Katoovassa kodossa?
Etsi toista elantoa, Olentoa
Asunnoissa taivahan,
Joss' on ilo muuttumaton. Puuttumaton,
Kartanoissa Jumalan!
Siell' on riemu rikkahampi, Runsahampi,
Ilo ilman muutosta,
Siellä autuus asuskella, Veisaella
Voiton virttä suloista.
Vaan kuin kenkään kuolematta, Katoomatta
Täält' ei sinne tulla saa,
Miksi suret, sielu parka, Aivan arka,
Kammoelet kuolemaa?
Cajanus. Lönnrot
.
(Virsikirjan Ehdotuksesta.)
4. Davidin 1 psalmi.
Ah, autuas se ihminen,
Ken välttää vääräin teitä
Ja karttaa seuraa syntisten,
Ei noudattele heitä,
Vaan teillä Herran vaeltaa
Ja sanaa Herran harrastaa,
Öin, päivin sitä tutkii!
Hän on kuin istutettu puu
Lähellä vetten rantaa,
Jok' aikanansa kukoistuu
Ja hedelmänsä kantaa;
Hänellä työnsä menestyy,
Vaan jumalatoin menehtyy,
Kuin akanaiset tuuleen.
Sill' eivät jumalattomat
Voi kestää tuomiolla,
Ei synneissään suruttomat
Hurskasten seurass' olla;
Tiet Herra tietää hurskasten,
Mut retket pahanilkisten
Ne vievät kadotukseen.