Vaeltaissan' vainiolla
Kuulin Annin laulavan,
Kuulin kuusten takalolla,
Kallioinkin kaikuvan:
Tulan, tulan, tee.
Suositellen mehumiellä
Annin kumppaniks' mä jäin,
Sanoen: "ka, laula vielä!"
Ja se armas lauloi näin:
Tulan, tulan, tee.
Niin hän lauloi hymyhuulin,
Sulosilmin, simasuin,
Hiljaa hengiten mä kuulin,
Mutt' en muista muuta kuin:
Tulan, tulan, tee.
Taivas leimahti ja loisti,
Kuin hän istui vieressäin;
"Suudellaanko?" — "Toisti, toisti!"
Lausui hän ja lauloi näin:
Tulan, tulan, tee.
Solui päivä; iltatorven
Liekö kuullut kutsuneen,
Kuin nyt lähti poikki korven,
Totta muille lauleleen:
Tulan, tulan, tee.
Vapaus on rinnastani,
Riemu, rauha rientänyt;
Yöt ja päivät korvissani
Sama soipi ääni nyt:
Tulan, tulan, tee.
Kallio
.
23. Entisestä ja nykyisestä ajasta.
Savon ukko, sarkahousu,
Pikimusta, pitkäparta,
Päästi äänen uunin päältä,
Laski pankolta pakinan.
Puhe oli aivan pulska,
Sanat kaikki sarvipäitä,
Jotka rikkoi miesten mielet.
Naiset näytti närkästävän.
Lausui ukko uunin päältä,
Pani pankolta sanansa:
"Elettihin ennen meillä,
Paistettihin paksut leivät,
Verot markoin maksettihin,
Talarin talon asiat,
Kuin ei kuljettu kuvissa,
Maalatuissa matkusteltu.
Ajokalut kaikki tyyni
Voideltihin voitehella,
Siveltihin juuri sillä,
Jolla voidellaan venekin.
Akat vaipoissa vaelsi,
Villaröijyissä röhötti;
Ukot sarkakauhtanoissa,
Kelsiturkissa kohotti.
Oli kellona otava,
Kukon virret viisarina,
Ajan juoksu arvattihin,
Tulo päivän tunnettihin
Ilman uuritta tuvissa,
Seinäkellon kertomatta."