Monelta katosi ruokahalukin tykkänään ja sekin vähä mitä söi, tuppasi ulos "suun kautta". Meritauti vaivasi aikalailla, näet kun emme olleet tottuneet merielämään, vaikka maalla olimme olleet oikein aika "urhoja".
Huhtikuun 27 päivänä k:lo 12 pp. saavuimme Odessan kaupungin satamaan, iloisina että olimme onnellisesti saapuneet oman keisarikuntamme mannermaan rantaan. Laiva ankkuroittiin rantaan, me astuimme maalle, heti vastassa oli kaksi lääkäriä, jotka tarkastivat joka ainoan miehen ja kessä hiukankin näkyi kuumetaudin oireita erotettiin joukosta ja vietiin heti sinne saapuneilla sairasvaunuilla lasarettiin.
Sen jälestä lähdimme marssimaan kaupungin läpi, sinnepäin mihinkä oli pataljonallemme majatalo määrätty. Ihmiset kaduilla kyselivät Venäjänkielellä uteliaina: "mikä pataljona tämä on?" me vastasimme: "Tämä on Suomen kaartin tarkk'ampuja pataljona", Sitä he näkyivät ihmettelevänkin kun riveistämme kuului Suomenkielistä puhetta.
Odessassa viivyimme kaksi päivää.
Huhtikuun 28 päivänä pitivät kaupungin porvarit meille aivan hyväkunnia- eli tervetuliaispäivälliset ja monet muut hyväntahtoiset ihmiset toivat meille kananmunia ja nisukakkuja; näet kun silloin sattui olemaan Venäläisten pääsiäinen. Kaupunki on siisti ja kaunis, leveitä, avaroita puutarhoja (esplanadia) kulkee poikin ja pitkin; rakennustapa on komeaa laatua, että ylipäänsä saattaa sanoa kaupungin olleen hyvässä kunnossa ja järjestyksessä.
Huhtikuun 29 päivänä k:lo 12 pp. astuimme Odessan asemahuoneelta rautatien junaan, joka lähti meitä kuljettamaan Pietaria kohden.
Muutamissa pysähdyspaikoissa pysäytettiin vähäksi aikaa, joissa aina oli valmiiksi keitettyä ruokaa, ja jota kiireimmittäin aina niihin saavuttuamme nautimme: esim.: mainitun päivän ehtoolla Raschdelnajan ja 30 päivänä Smerinko'n pysähdyspaikoilla y.m.
Toukokuun 1 päivänä saavuimme Kovel'in pysäyspaikkaan jossa, niinkuin edellisissäkin, ainoastaan se aika viivyttiin kuin syötiin.
Toukokuun 2 päivänä pysähdyttiin Berditschev'in kaupungin asemahuoneella.
Toukokuun 3 päivänä saavuimme Brest-Lithovskin kaupunkiin, siellä viivyttiin monta tuntia, tässä saavutti meidät armeijan ylipäällikkö H. K. K. Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevits'i. Me seisoimme Suuriruhtinaan tullessa asemahuoneen etusillalla. Hän astui heti junan pysähdyttyä, junasta ulos, tervehti ja tarkasti joka komppanian erittäin, kysellen yhtä ja toista, lopuksi kääntyen koko rintaman puoleen kysyi hänen korkeutensa josko me jo tiedämme että H. M. Keisari on nimittänyt meidät "vanhaksi kaartiksi". Eihän sitä kukaan tiennyt.