Päällikkönä alotti Mustalintu keskustelun.
Hänelle oli mitä tähdellisintä saada selville, mihin oikea päällikkö oli joutunut; jos don Estevan ja Pedro Diaz, jonka urhoollisuuden Antilooppi oli nähnyt hänen taistellessaan Pantterikissan kanssa, olivat kuolleet, niin joutuisivat nuo toiset helposti heidän saaliiksensa.
Intiaanit päättivät ottaa selon asiasta.
— Meillä on mukanamme rauhan tarjous, joka on yhtä mieluinen valkoisille kuin intiaaneillekin, sanoi Mustalintu, mutta sydämemme on surullinen, sillä täytyy kunnioittaa niitä, jotka tuovat hyviä tietoja, ja täällä veljemme ottavat intiaanein lähetit vastaan paljaan taivaan alla, jossa he ovat polttavan auringon helteessä, vaikka heille tulisi tarjota päällikön teltta suojaksi polttavia säteitä vastaan. Päällikön sanat kuuluvat paremmin tuolta kukkulalta.
Intiaani käytti kiertoteitä, päästäksensä tarkoituksensa perille. Gomez'ia kauhistutti tämä ilmeinen röyhkeyden osoitus, mutta hän ei ehtinyt miettimään, mitä olisi tekeminen.
Hän kiirehti täyttämään lähettiläiden pyynnön, ja vei heidät don Estevanin autioon telttaan. Mustalintu oli perinpohjaisesti harkinnut tuon kauhean osan, jota hän aikoi näytellä, ja vaikka tämä olikin vaarallista, istui hän niin tyynesti kuin hänet todellakin olisi vallannut tuo rehellisyyden ja rauhan henki, jota hän teeskenteli.
Gomez nosti teltan aukon verhon ja kiinnitti sen niin, etteivät poimut peittäneet intiaania; sitten odotti hän heidän selityksiään.
Mutta intiaanit istuivat äänettöminä.
Gomez luuli täytyvänsä alottaa.
— Odotan, sanoi hän arvokkaammin kuin ennen, erämaan veljeni rauhan ehtoja. Päällikön korvat ovat avoinna.