Turhaan etsi don Estevan tähtäämiskohtaa pyssyllensä. Kukkulalla näki hän vain kanadalaisen peljättävän, häntä kohti suunnatun pyssyn, vaikka Rosenholz, tahtoen noudattaa Fabianin pyyntöä, ei tahtonut päättää taistelua ampumalla miestä, jonka hänen kasvattinsa halusi vangita elävänä.
Diaz heittäytyi nyt yhtä rohkeasti kuin notkeastikin hevoseltaan don Estevanin hevosen selkään. Lautasilla istuen kietoi hän kätensä ratsastajan ympärille, tarttui ohjaksiin, käänsi hevosen ja lähti pakenemaan, suojellen omalla ruumiillaan päällikköä.
Samalla kun Fabian ja José henkensä uhalla luisuivat jyrkältä kalliolta alas, seurasi Rosenholz hevosen juoksua raskaalla ja pitkällä pyssyllään, joka hänen käsissään oli vakavana kuin rautapihdissä.
Molemmat ratsastajat, jotka pakenivat kohtisuoraan hänestä, näyttivät yhdeltä. Hevosen lautaset ja Pedro Diazin selkä olivat ainoat kohdat, joihin hänen luotinsa voi sattua; hevosen pää näkyi ainoastaan tuon tuostakin. Diazin ampuminen olisi ollut tarpeetonta murhaamista, sillä don Estevan olisi kuitenkin voinut päästä pakoon; vielä hetkinen, ja pakolaiset olivat pyssyn kantamaa ulompana.
Mutta kanadalainen oli ampuja, joka satuttaa majavaa tai saukkoa silmään, ettei tärvelisi kallista nahkaa, ja nyt tuli osata — hevosen päähän.
Silmänräpäykseksi käännälti tuo jalo, molempia ratsastajia kantava eläin päätänsä; mutta tämä silmänräpäys oli kanadalaiselle kyllin. Laukaus, luoti, joka suhisi niin läheltä heidän poskeansa, että tunsivat kylmiä väreitä — siinä kaikki mitä he kuulivat. Samalla hetkellä kaatui hevonen kuoliaana.
Vielä huumautuneina tuosta nopeasta kaatumisesta ehtivät don Estevan ja Pedro Diaz tuskin nousta, kun Fabian ja José, molemmilla pyssy kädessä ja puukko hampaissa, lähenivät juosten. Taampana tuli kanadalainen harpaten jättiläisaskelin ja samalla pyssyänsä ladaten.
Ladattuansa jäi hän paikallensa seisomaan.
Loppuun asti velvollisuutensa täyttäen juoksi Diaz noutamaan pyssyä, jonka don Estevan oli pudottanut ja joka oli vähän etäämpänä. Diaz antoi sen päällikölle.
— Puolustakaamme itseämme kuolemaan asti! huusi hän, vetäen pitkän terävän puukkonsa.