— Hyvä! lausui Fabian hymyllä, joka valloitti Diazin sydämen; tiesin näin käyvän.
Fabian kertoi nyt lyhyesti Diazille ne syyt, jotka olivat saattaneet hänet ystävinensä ottamaan don Estevanin vangiksi, ja seikkailijan täytyi tunnustaa ne oikeutetuiksi. Surullisena katseli hän espanjalaista aatelismiestä, joka äänettömänä makasi maassa.
Nämä selitykset eivät kuuluneet vangin korviin, ja Fabian viittasi kreivi Medianaan, jonka kohtalo niin ihmeellisellä tavalla oli hänen käsiinsä saattanut.
Tuskan ilmaus kuvastui seikkailijan kasvoille, kun hän katseli päällikköänsä, jonka tuomion hän itse tietämättänsä oli julistanut, sillä tuo järkähtämätön oikeudentunto, joka on jokaisen ihmisen rinnassa, sanoi hänelle, että don Estevan oli kohtalonsa ansainnut, ellei Fabian ollut väärin häntä syyttänyt.
Surullisena painoi Diaz päänsä alas, tukahdutti huokauksen ja vaikeni.
Tämän tapahtuessa olisi voinut nähdä, miten Cuchillo kohotti päätänsä vedestä, luoden ahnaan silmäyksen kultalaaksoon, ja vettä valuen nousi järvestä, ikäänkuin ne hornan henget, joiden asuntona intiaanien taikauskon mukaan nämä vuoret olivat.
Mutta hetken vakavuus kiinnitti niin Diazin, kanadalaisen ja hänen toveriensa mieltä, etteivät he huomanneet rosvoa.
23.
KULTA JA VESI.
Kun Oroche ja Baraja huomasivat päässeensä niiden jyrkkien kallioiden suojaan, jotka länsipuolelta rajoittivat kultalaaksoa, riensivät he nopeasti pois paikalta, jossa heidän oli käydä onnettomasti. Tämä kallioryhmä aleni vähitellen laaksoon päin ja oli toisaalta Sumuvuorten yhteydessä.