Tiburcio aukaisi viittansa ja näytti oikeata kättänsä; hihan oli Cuchillon puukko poikki leikannut ja se oli verinen.
— Perhana vieköön! sanoi kanadalainen, te olette ollut tekemisissä vakavakätisen roiston kanssa. Jokunen tuuma syrjään, ja henkenne olisi mennyttä! Tyyntykää kuitenkin, jatkoi hän, varovasti irroittaen haavaan kuivaneet vaatteenpalaset, tämä ei ole vaarallinen, nuori ystäväni.
Hän kostutti haavaa vedellä ja käski Josén hankkimaan kourallisen oregamoruohoja. Tämä toi niitä heti, tarkoin täyttäen metsäsissin käskyn. Hän teki kääreen näistä terveellisistä ruohoista, asetti sen haavalle ja sitoi sen Tiburcion omalla vyöllä. Sitten kehoitti hän Tiburciota ottamaan osaa heidän ateriaansa, mutta tämä kiitti ja ilmaisi haluavansa päästä lepäämään muutamaksi tunniksi. Tämä mieluisesti suotiin, ja pian vaipui hän raskaaseen uneen. Kanadalainen katseli häntä jonkun hetken vaiti ollen ja kääntyi sitten Josén puoleen sanoen:
— Elleivät hänen kasvonsa kokonaan eksytä minua, niin ei meidän tarvitse katua sitä, että otimme tuon nuorukaisraukan huostaamme. Kuinkahan vanha hän lienee? jatkoi hän kasvojen ilmaistessa suurta osanottavaisuutta hänen tätä kysyessään.
— Hän ei ole neljääkolmatta vuotta vanhempi, se on varma, sanoi entinen rajavartia.
— Niin minäkin luulen, lausui kanadalainen, puhuen enemmän itsekseen kuin ystävälleen ja surumielinen kajastus saattoi hänen jyrkät kasvonpiirteensä näyttämään lempeämmiltä; juuri sen ikäinen hän on, jos hän vielä elää. Näin lausuessaan pääsi huoahdus hänen leveästä rinnastaan.
— Mitä tarkoitat? keskeytti hänet äkkiä espanjalainen, jonka sydämessä nämä sanat näkyivät herättävän vastakaiun.
— Mitä kerran on tapahtunut, se on tapahtunut, sen sanon sinulle, lisäsi metsäsissi, ja jos joku on pois, on parasta unohtaa hänet. Älkäämme sitä enää ajatelko, yksin olen minä elänyt metsissä, yksin täytyy minun kuolla.
Tähän päättyi heidän keskustelunsa, ja he alottivat ateriansa. Sitten lähti José noutamaan haciendan hevosta; tätä ei hän eikä hänen toverinsa pitänyt rikoksena, näitä eläimiä kun siellä oli kyllin.
Kanadalainen jäi yksin. Taasen katseli hän nukkuvaa Tiburciota, heitti vieläkin kourallisen kuivia oksia tuleen ja laskeutui myöskin nukkumaan.