Tyyneydestään huolimatta ei intiaani saattanut olla vavahtamatta, eikä myöskään voinut pidättää raivon tulta, joka näytti iskevän hänen silmistään. Vihdoin lisäsi mestitsi ääneen, jotta kaikki kuulivat:
— Mitä on tuo pelkuri jänis — hän osoitti vapisevaa vankia — rohkeasydämisen, rautajäntereisen miehen rinnalla, jonka jätän käsiinne. Kun aurinko on kolmesti noussut, yhtyvät Punakäsi ja Bastardi Mustaanlintuun Bisonjärven luona sillä paikalla, jossa Gila yhtyy Punaiseen jokeen. Siellä saavat apahit hevosiakin, joita valkoiset metsästäjät ovat heille pyydystäneet. Ne saavat apahit kadottamiensa sijaan. Siellä on myöskin se, joka… Mustalintu keskeytti hänet tässä tarttuen puhujan käteen.
Kauppa oli tehty.
Sitten astui outo vitkaan kukkulalta ja loi ylpeän ja vakavan katseen toiveissaan pettyneihin intiaaneihin. Vihdoin otti hän puukkonsa ja katkaisi nuorat, joilla Baraja oli sidottu.
Kuuntelematta Barajan puolittain mielettömiä kiitoksia vei hän hänet syrjään ja lausui ylpeällä ja uhkaavalla äänellä:
— Älä leiki minun herkkäuskoisuudellani. Eräs toveri odottaa minua tuolla — hän viittasi Sumuvuorille — ja sitä paitsi otan mukaani yksitoista intiaanisoturia.
— Voi, huudahti Baraja, ne eivät riitä. Aarretta vartioipi kolme miestä, joista kaksi on oikein kauhistuttavia. Heidän pyssynsä ei milloinkaan vie ohi heidän valitsemastaan maalista.
Röyhkeän ylpeyden hymy ilmestyi oudon huulille.
— Ei Punakäsi enkä minäkään ole milloinkaan turhaan tähdännyt vihollista, vaikkei hänen ruumiistaan ole näkynyt enempää kuin maissinjyvän kokoinen pilkku, sanoi hän raskaaseen pyssyynsä viitaten. Haukka on sokea ja hidas meihin verraten.
Intiaanit lähtivät kullanetsijäin palavasta leiristä. Joukkonsa päävoiman kanssa lähti Mustalintu haavastaan huolimatta Bison-järvelle.