Ei kukaan vastannut.
Myrskyn ulvonta vain kuului, kun se yhä enenevällä raivolla riehui mäntyjen oksissa.
36.
FABIANIN JA INTIAANIN VÄLINEN KAKSINTAISTELU.
Samalla kuin Fabian tarkoin seurasi ystäviensä vähimpiäkin liikkeitä, hiipi viimeinen intiaani, joka edellä kerrotulla tavalla oli määrätty uhrattavaksi, varovasti kultalaaksoon.
Se oli Huokaava tuuli.
Mestitsin antamat määräykset olivat tarkkoja. Kun metsästäjissä nyt oli kai epäluuloja syntynyt, sai intiaani, jotta ei paljastaisi tähän asti hyvin onnistunutta sotajuonta, käskyn teeskentelemään suurinta varovaisuutta, hiipiessään kalliota kohti.
Huokaava tuuli ei kuitenkaan matkallaan, jossa häntä suojeli tiheä pensasto, saanut mennä määrättyä paikkaa etemmäksi; hänen täytyi pysähtyä paikalle, johon eivät metsästäjäin pyssyt kantaisi, ellei ampuja pistäisi päätään tai kättään ampumareijästä ulos.
Levottomana alkoi mestitsi lukea kuolleitaan.
Barajaa ja Josén ja Rosenholzin äsken tappamaa kolmea intiaania lukuun ottamatta, oli hänen tuomistaan yhdestätoista soturista jo kuusi kaatunut. Huokaava tuuli olisi, niin toivoi hän, viimeinen, ja hänen kuolemansa oli oleva hyödyksi.