— Mene eläimen taakse, José! huusi kanadalainen äänellä, joka oli yhtä pelottava kuin härän mylvintä. Gayferos, oikealle, meidän täytyy saartaa se.
José oli kaikkien edellä. Hän täytti kanadalaisen käskyn nopeudella, johon tuskin luuli hänen väsyneitten jalkojensa kykenevän; Gayferos riensi oikealle, samalla kuin Rosenholz juoksi vasemmalle.
Pian olivat he saartaneet haavoitetun eläimen.
— Nyt eteenpäin yht'aikaa! Hurraa! hurraa! huusi José, hyökätessään puukko kädessä puhvelia kohti ja ahnain silmin imien verta, joka eläimestä virtaili.
— Älä taivaan nimessä niin kiirehdi! huusi kanadalainen, pelästyen nälkäisen Josén intoa. Meidän täytyy joutua yht'aikaa eläimen luo.
Mutta José ei häntä kuullut; leimuavin silmin hammastaan purren hyökkäsi hän. Missä Rosenholz näki vaaran, näki hän vain saaliin ja oli jo koskettamaisillaan puhveliin, joka ahdistajainsa pelottamana väistyi syrjään ja lähti pakoon samalla hetkellä kun José kohotti käsivartensa iskeäksensä.
José ei enää voinut pidättää itseään; käsi iski vain tyhjään ilmaan, ja tasapainonsa kadottaen kaatui hän kumoon.
Kun hän raivosta huudahtaen nousi ylös, oli puhveli jo loitolla; Rosenholz ja Gayferos olivat edellä.
— Estä se pääsemästä joelle, Rosenholz! huusi José, nähdessään sen menevän sinne päin.
— Emme Fabianin tähden saa päästää sitä pakoon! Kaikkien meidän henkemme on vaarassa!