Josén ei olisi tarvinnut kehoittaa Rosenholzia seuraamaan puhvelin liikkeitä. Kun tämä näki, että hänen toiveensa henkensä säilyttämisestä katosi eläimen mukana, riensi hän epätoivoissaan metsäkoiran tavoin joen rannalle ja ehdittyänsä puhvelin eteen hyökkäsi hän huutaen sitä kohti. Eläin kääntyi vastaiselle suunnalle, mutta siellä oli Gayferos vastassa ja nyt se hyökkäsi suoraan Joséta kohti.
Taitavina metsästäjinä jatkoivat kanadalainen ja Gayferos takaa-ajoaan kirkuen entistä kovemmin, samalla kuin José äänetönnä, kumartuneessa asennossa odotti eläintä. Pian saattoi huomata härän heikontuvan veren vuodosta, jota tuli yhä suuresta haavasta lanteiden välissä. Sen liikkeet osoittivat sen voimien vähenevän, veristä vaahtoa valui sen suurista, mustista sieramista, sen käheä katkonainen mylvintä todisti väsymystä. Sen silmät tuntuivat himmenevän, sillä juosten sille suunnalle täytyi sen tavata väijyksissä olija ja kuitenkin juoksi se suoraan sitä kohti.
José tarttui toisella kädellänsä puhvelin sarviin, toisella iski hän puukkonsa kaksi kertaa vartta myöten sen kylkeen.
Eläin vaipui polvilleen, mutta nousi pian ylös, raastaen Josén mukanaan. Tämä oli hypännyt sen selkään ja tarttunut sen suureen harjaan.
Rosenholz ja Gayferos riensivät eteenpäin ja näkivät miten nälän ahdistama ratsastaja käärmeen tavoin oli kietoutunut saaliiseensa toisinaan kohottaen kättänsä iskeäksensä, toisinaan kumartuen alaspäin imeäksensä ahnain huulin verta, jota purskahti ulos joka puukon iskulla. Nälkä oli muuttanut ihmisen pedoksi. José ei enää välittänyt, minne kuoleman kanssa kamppaileva eläin meni, hän yhä joi lämmintä verta, joka hänelle antoi voimaa, hän huusi, iski ja antoi kuljettaa itseään.
— Piru vieköön! huusi Rosenholz läähättäen ja nälän tuskissa, jotka hän jo kauvan oli tukahuttanut; tapa se, José, älä päästä sitä joelle pakenemaan.
José jatkoi huutojaan ja iskujaan, huomaamatta, että puhveli riensi joelle vapautuaksensa selässään olevasta vihollisesta. Samalla hetkellä kun Rosenholz päästi uuden raivon huudahduksen, keräsi haavoitettu eläin kaikki voimansa ja hyökkäsi ahdistetun hirven tavoin jokeen. Mies ja puhveli katosivat tyrsky vaahtoon. Mutta aavikoiden jättiläinen oli kuollut, se jäi liikkumattomana kuin suuri kivimöhkäle makaamaan matalaan veteen. Samalla hetkellä kun José nousi ylös, syöksyivät Rosenholz ja Gayferos jokeen.
— Taitamaton teurastaja, huusi kanadalainen Josélle; onko milloinkaan nähty niin jaloa eläintä noin teurastettavan ja nyljettävän.
— Entäpä sitten, vastasi José, ilman minua olisitte menettäneet tuon jalon eläimen, mutta siinä se nyt on, siitä kiitos taitamattomuudelleni.
Tämän lausui hän saavuttaen jälleen iloisen mielenlaatunsa, ja juoksi riemuissaan vedessä olevan eläimen ympäri. Tuskin voivat nuo kolme yhdistynein voimin saada tuon suuren ruumiin rannalle. Kun se vihdoin onnistui, ryhtyivät he heti eläimen paloittelemiseen.