— Ja rukoile äitisi puolesta, jonka löysin kuolleena vierestäsi.
— Niin, niin, huudahti Tiburcio, hypähtäen ylös, niin hän sanoi. Mutta ken olette te, joka näytte tietävän, mitä tuona kamalana hetkenä tapahtui?
Kanadalainen nousi sanaakaan lausumatta, lankesi polvilleen ja huudahti, sydän iloa kukkurallaan, taasen näyttäen karkeat, miehekkäät kasvonsa, joille vieri kyyneliä:
— Oi, Jumalani, tiesinhän, että vielä kerran lähettäisit hänet minulle, kun hän tarvitsi isää. Fabian… Fabian! Minä se olen, minä olin tuo mies.
Tässä hänet äkkiä keskeytti pyssyn paukaus ja luoti iski maahan Tiburcion viereen.
Unessaan peljästyneenä hyppäsi José nopeasti ylös.
7.
TURHA TAKAA-AJO.
Kauvan oli Cuchillo väijynyt, ennenkuin hän ampui tuon petollisen laukauksen kohti Tiburciota. Tämän tehtyänsä palasi hän nopeasti toveriensa luo. Hän ei edes ehtinyt varmistua, oliko hänen luotinsa todellakin sattunut. Hän ei kuitenkaan, kun pelko häikäisi hänen silmiänsä, heti löytänyt paikkaa, johon oli hevosensa sitonut. Tämän olisi hän helposti saanut hengellänsä maksaa, ellei Rosenholz ja hänen molemmat ystävänsä olisi olleet niin hämmästyneitä tämän äkillisen hyökkäyksen johdosta.
— Toverit! huudahti José, haluaisinpa tietää, kenelle tuo luoti oli aijottu, minulleko, vai teille, nuori mies, sillä olen kuullut keskustelunne, enkä ole aivan outo tälle tapaukselle Elanchovin luona…