Näin sanoen irroitti Diaz lassonsa satulasta ja osoitti tummaa esinettä, joka oli juoksusolmulla kiinni. Se oli intiaani, jota hän armottomasti oli vetänyt perässään yli kivien ja kantojen, ja joka melkein joka askeleella oli menettänyt osan ruumiistansa niin ettei hän enää näyttänyt ihmiseltä.
— Hän oli hengissä, kun hänet löysin! huudahti seikkailija, mutta nuo intiaanikoirat ovat sellaisia että he mieluummin kuolevat kuin puhuvat.
Naurahtamatta tälle julmalle leikille, viittasi don Estevan Pedro Diazin seuraamaan itseänsä. Kun kaikki olivat laskeutuneet levolle ja hiljaisuus taasen vallitsi, sanoi don Estevan:
— Diaz, me olemme nyt matkamme perillä; huomenna sijoitamme leirimme kultalaakson läheisyyteen; mutta jotta vaivamme tulisivat palkituiksi täytyy meidän estää petoksen niitä tyhjäksi tekemästä. Te olette kauvan, mutta ette kyllin kauvan, tuntenut Cuchillon. Jo nuoruudesta alkaen on hän pettänyt ne, joita kohtaan hän on enemmän ystävyyttä osoittanut. En tiedä, mikä pahe hänessä on enimmän vallalla, mutta hänen kasvonsa ovat huono kuvastin hänen mustasta sielustaan. Hän möi minulle kultalaaksoa koskevan salaisuuden, ja murhaamalla toverinsa pääsi hän yksin tämän salaisuuden omistajaksi. Olen aina pitänyt Cuchilloa silmällä; toissa iltana herätti minussa levottomuutta hänen katoamisensa, mutta se voipi olla näissä erämaissa helposti sattuva tapaus; tuo hyökkäys, joka oli viedä henkemme, on kuitenkin epäluulojani kartuttanut; apahit ovat olleet hänen kätyrejänsä.
— Minustakin, vastasi Diaz, tuntuu hänen epäröimisensä epäilyttävältä, mutta löytyy helppo keino: pidetään sotaneuvottelu, näytetään Cuchillon petos toteen ja ammutaan hänet.
— Jo taistelun alussa määräsin hänelle paikan läheisyydessäni, voidakseni pitää silmällä häntä; hän ei tiennyt, mitä tehdä, kunnes näin hänen kaatuvan, nähtävästi kuolettavasti haavoitettuna; nyt olen tarkastellut kaatuneet, löytämättä merkkiäkään Cuchillosta. Välttämätöntä on siis, että viipymättä lähdemme ajamaan häntä takaa, eikä häntä tarvitse kauvan etsiäkään. Cuchillo ei voi olla muualla kuin matkalla kultalaaksoon; sieltä meidän tulee etsiä häntä. Kehoittakaa sotilaitamme olemaan varuillansa jo odottamaan takaisin tuloamme, ottakaa Oroche ja Baraja mukaanne, ja sitten kaikin nelin ratsastamme kultalaaksoon.
— Varmaan on Cuchillo siellä, vastasi Diaz, ja huolimatta siitä, että hän on päässyt edelle, löydämme hänet joko mennessämme tai palatessamme.
— Kultalaaksossa hänet kohtaamme, sanoi don Estevan; laakson nähtyänne voitte päättää, onko se sellainen paikka, jonka Cuchillon kaltainen mies jättää heti sinne saavuttuansa.
Diaz meni täyttämään päällikön käskyjä. Don Estevan pystytti taasen telttansa, jotta hänen poissa ollessaankin tähtilippu liehuisi leirissä; sitten heittäysi hän vuoteellensa ja nukkui kuin sotilas, joka ponnistuksista uupuneena levähtää taistelukentällä. Hetken kuluttua saapui Diaz.
Don Estevan nousi heti, sillä hän oli nukkunut vaatteissaan. Satuloittu hevonen odotti häntä. Oroche ja Baraja olivat jo satulassa.