16.
TULI JA VESI.
Vihollisten ympäröimänä, joita rannan puut heidän luodeiltaan suojelivat, eivät metsästäjät voineet toivoa, että he samoin kuin edellisenä iltana voisivat synnyttää vihollisissa sokean vimman siten, että luodeillaan tappaisivat heistä muutaman. Rosenholz ja José tunsivat aivan hyvin intiaanien taipumattoman itsepintaisuuden, voidaksensa toivoa, että Mustalintu väsyisi hyödyttömään piiritykseen, eikä kieltäisi soturejaan uudistamasta hyökkäystä.
Tämä soturin kuolema taistelukentällä olisi intiaanipäällikön vihalle ollut liian lempeä. Hän tahtoi saada vihollisensa elävänä, tahtoi näännyttää heidän ruumiinsa ja sielunsa nälällä.
Näiden surullisten mietteiden valtaamina eivät metsästäjät puhuneet mitään ja antautuivat mieluimmin kohtalonsa huomaan, kuin koettivat yrittää pakoa, jolloin heidän olisi täytynyt luopua haavoitetusta raukasta. Fabian odotti kuolemaa yhtä tyynenä kuin hänen molemmat toverinsakin; hänen pettyneet toiveensa ja hänet vallannut syvä toivottomuus saattoivat hänet pitämään kuolemaa ase kädessä parempana kuin tuota hidasta ja häpeällistä surmaa, joka heitä intiaanein vankina odotti.
Hän oli ensimäinen, joka päätti katkaista saarella vallitsevan kuolon hiljaisuuden.
Joen molemmilla rannoilla vallitseva rauhallisuus oli kokeneen kanadalaisen ja hänen toverinsa silmissä mitä varmin todistus heidän vihollistensa järkähtämättömästä päättäväisyydestä, mutta Fabianista oli tämä rauhoittava merkki, taivaan armo, jota täytyi kokea hyväksensä käyttää.
— Kaikki ympärillämme lepää nyt, sanoi hän, sekä intiaanit rannalla, että kaikki, kellä eloa on; jokikin näyttää juoksevan hitaammin. Katsokaa vaan, miten nuotioitten valo himmenee. Eikö nyt olisi suotuisa hetki koettaa päästä rantaan.
— Nukkuisivatko intiaanit? sanoi José katkerasti; niin, samaten kuin tuo jokikin, joka näyttää pysyvän alallaan, mutta sentäänkin jatkaa juoksuansa tuntemattomiin kuiluihin, joihin se katoaa. Ennenkuin olette kolmea askelta astuneet jokeen, saatte nähdä intiaanien heittäytyvän siihen teitä takaa ajamaan samoin kuin äsken näitte susien hyppäävän jokeen ajamaan hirveä takaa. Eikö sinulla, Rosenholz, ole parempaa ehdotusta?
— Ei, vastasi kanadalainen lyhyesti ja hänen kätensä etsi Fabianin kättä.