Yöksi he panivat vuoteelle maata, vaan ei kumpikaan heistä saanut lepoa eikä unta.
Aika ajoin Paavali jupisi hiljaa, mutta sangen tuskallisesti: "Turhaan, kaikki turhaan", ja vihdoin: "Minä etsin etsimistäni, mutta kuka osoittaa minulle tien?"
Päivän sarastaessa molemmat nousivat.
Hermas meni vielä kerran lähteelle, laski sen partaalle polvillensa ja ajatteli, hyvästi jättäessään, isäänsä ja huimaa Mirjamia.
Monenmoisia muistoja nousi hänen sieluhunsa, ja niin suuri on rakkauden kirkastava voima, että tuon ruskean paimentyttö raukan kuva näytti hänestä tuhatta kertaa kauniimmalta, kuin sen ihanan vaimon, joka oli ihastuksella täyttänyt suuren taiteilijan sielun.
Vähää jälkeen auringon nousun Paavali vei hänet kalastajakylään ja isänsä talon kauppaystävän Juutalaisen luo, annatti hänelle runsaasti rahaa ja saattoi häntä sysilaivalle, joka veisi hänet Klysmaan.
Hyvästijättö tuntui hänestä sangen vaikealta, ja kun Hermas näki hänen silmänsä olevan täynnä kyyneliä ja tunsi hänen kätensä vapisevan, niin hän sanoi: "Älä minun tähteni murehdi, Paavali; me näemme vielä toisemme, ja minä olen muistava sinua ja isääni".
"Ja äitiäsi", toinen lisäsi. "Minä olen sinua tosin kaipaava, mutta huolta minä juuri etsinkin. Oi, onnellinen on se, jonka onnistuisi tehdä koko maailman kärsimiset omiksensa, ja jonka sielua jokaisessa hengenvedossa tuska tuimelisi, oi kuinka hän ikävöitsisi vapahtajan kutsuvaa viittausta!"
Hermas halasi häntä itkien, ja kun erakon polttavat huulet koskivat hänen otsaansa, niin hän peljästyi.
Vihdoin merimiehet irroittivat köydet rannasta. Silloin Paavali kääntyi vielä kerran nuorukaiseen ja sanoi: "Sinä käyt nyt omaa tietäsi. Älä unohda tätä pyhää vuorta, ja kuule vielä tämä: kaikista synnistä ovat nämät kolme suurimmat: epäjumalain palvelus, lähimmäisen vaimon himoitseminen ja käden nostaminen murhantekoon. Kavahda itseäsi näistä! Ja kaikista avuista vähimmin huomattavat, mutta kuitenkin parhaat ovat nämät kaksi: totuus ja nöyryys; harjoita niitä. Kaikkein parhaat lohduttajat ovat nämät kaksi: tieto siitä, että tahtoo tehdä sitä, mikä oikea on, vaikka inhimillisestä heikkoudesta usein hairahtaa ja kompastuukin, sekä rukous".