"Ja?" — Tässä pienessä sanassa, ilmeni äärettömän paljon toivoa.
"Ja paikka on selvästi ilmoitettu", minä vastasin.
Kapteeni oli vähällä mennä tainnoksiin. Hän tuijotti minuun ja virkahti: "Mitä sanoitte?"
"Paikka, jossa aarre säilytetään, on selvästi kuvattu", lausuin toistamiseen, pannen painon joka sanaan. "Sille, joka tuntee nämä vedet, on helppoa tämä kirjoitus kädessään löytää se paikka."
"Silloin me sen löydämmekin", huudahti hän, "sillä minä tunnen joka saaren, joka matalikon, joka karin näillä vesillä."
"Hyvä!" sanoin. "Silloin te myös tunnette saaren, joka on kanootin muotoinen?"
"Sekö se on?" kysyi kapteeni kummastuneena.
"Sen täytyy olla se."
"No sen tunnen kyllä."
"Sitä ympäröi matalikko", jatkoin minä, "jossa vain yhdellä ainoalla puolella on siksi suuri aukko, että laiva nousuveden aikana voi siitä kulkea."