"Hyvinhän te tiedätte sen!" sanoi kapteeni. "Niin, juuri eteläpuolella.
Aarre on siis siellä?"
"Kaiketikin, jos se vielä on paikoillaan."
"Jos, jos", sanoi kapteeni. "Pyöveli teidät periköön ja teidän 'jos'inne. Ja kuka sen sitten olisi sieltä ottanut?"
Huomautin, että kolme vuosisataa oli kulunut aarteen kätkemisestä ja. että se tällä ajalla olisi voitu sattumaltakin löytää, mutta kapteeni pysyi kiven kovaan vakuutuksessaan.
"Ei, ei", hän sanoi, "sitä en ollenkaan pelkää. Nyt on vain kysymyksessä löytää saarella oikea paikka ja noutaa aarre sieltä toisten avutta."
"Aiotteko ilmoittaa tovereillenne aarteen olemassa olosta?"
"Silloinhan olisin hullu", vastasi merirosvo. "Me molemmat sen jaamme."
Tein kieltävän liikkeen.
"Kiitän teitä", vastasin. "En halua saada yhtään tästä aatteesta,
Väärin saatu, väärin menee."
"Pyh!" sanoi kapteeni. "Akkojen lorua!"